Toiset suhteet ovat kestävämpiä kuin toiset. Kiertelin viikonloppuna kirpputorilla ja löysin John Lennonin tuplakokoelman (Working Class Hero - the Definitive Lennon). Pakkohan se oli ostaa, kun levyhyllyssä asusti ennestään vain melko suppea kokoelma (Shaved Fish).

Kuuntelin Lennonia paljon viikonloppuna - ja rakastuin uudelleen. Ensimmäisen kerran tutustuin Lennoniin noin kymmenvuotiaana. Ystäväni oli nauhoittanut radiosta kolme Beatlesin kappaletta: Help!, Let It Be ja Hello / Goodbye. Ne jysähtivät, tiesin heti kuulleeni jotain todella mahtavaa. Seuraavat pari vuotta kuuntelin vain Beatlesia, Paul McCartneyta ja John Lennonia. Luin kaiken, mitä Seinäjoen kirjastosta sain Liverpoolin nelikosta käsiini. Englannin kieleni kohentui varmasti, kun sanakirjan kanssa tavasin niin sanoituksia kuin englanninkielisiä elämäkertojakin. Jos mahdollista, pidin koulun esitelmät Beatlesista. Sehän onnistui, aihetta saattoi luontevasti käsitellä äidinkielen, englannin ja musiikinkin tunnilla.

Pian ensi-ihastukseni jälkeen tuli kuluneeksi kymmenen vuotta Lennonin kuolemasta. Onnekseni tuolloin toimivan Radio Seinäjoen eräs toimittaja oli Fab Fourin fani. Hän kunnioitti merkkipäivää soittamalla radiossa tauotta ensin  Beatlesia, sitten Lennonin soolotuotantoa. Isäni osti tyhjiä kasetteja, ja minä istuin radion ääressä voimatta uskoa onneani: sain monta levyä nauhoitettua! Kasetit ovat yhä tallessa, joskaan en ole kuunnellut niitä vuosiin. Samoihin aikoihin sain enoltani upean joululahjan: Sergeant Pepper's Lonely Hearts Club Bandin kasettina - eikä nyt ollut kyse mistään radionauhoituksesta. Kasetti on (tietenkin!) tallessa. Sisälehtisen taitokset ovat murtumispisteessä, pienellä printillä painettuja sanoja on tavattu moneen otteeseen. Toki myös kääntöpuolen kuvaa on ihailtu.

Nyt koin nostalgisia hetkiä, kun sain lopultakin CD:lle sellaisia Lennonin kappaleita, jotka minulla on aikaisemmin ollut vain rahisevalla kasetilla. Sanat osaan edelleen hämmästyttävän hyvin. Sanoihin kiinnitän nyt myös enemmän huomiota, näin ainakin luulen.

Olen nimennyt John Lennonin rakkausterapeutikseni. Kyynisyydenpoistaja voisi myös olla hyvä nimike. Lennon on yhteiskuntakriittinen, hän on myös tietoinen omasta työväenluokkaisesta taustastaan ja maailman epäkohdista. Samalla hän on aseistariisuvan (niinpä! Mikäs pasifistille sen sopivampaa) naiivi julistaessaan rakkauden voimaa. Love is the answer, and you know that for sure. Love is the flower, you got to let it grow. Niin yksinkertaista. Teksteissä on yhtä aikaa kapinaa, vilpittömyyttä, vimmaa ja uskoa parempaan.

Lisää Lennonista (ja mainioita sitaatteja) voi käydä lukemassa näillä sivuilla. Oma suosikkini on tällä hetkellä tämä:

Life is what happens to you while you're busy making other plans.

Ehkä on suureellista sanoa, että John Lennon olisi elämäni mies. Mutta ainakin meillä on pitkä ja hyvä suhde, joka jatkuu edelleen!