Kirjoitan runoja melko harvoin. Toisinaan. En halaja antaa niitä muiden luettavaksi. En pidä itseäni runoilijana, runonkirjoittajana, ainakaan ensisijaisesti. Proosan kanssa kuljemme useammin käsikynkkää. Mutta jotkut asiat on luontevinta sanoa runomuodossa. Edes päiväkirjaan.

Liekö syynä kevät (kalenterin mukaan se on nyt, ulos ei kannata vilkuilla), juuri vedetyt runopajat, hiljalleen löytyvä kirjoitusvire vai mikä, mutta NaPoWriMo ihastutti välittömästi. Runo päivässä - kyllähän minä siihen pystyn! Ja mielelläni!

Runojen ensisijainen koti on muistikirjani. Mutta mistäs sitä tietää, vaikka jotain vuotaisi tännekin.

Kirjoittaisitko sinäkin? Ihan vain yhden runon päivässä, raakilekin käy? Ihan napotellen!

- Sinä katsot niin haastavasti etten minä osaa aloittaa. Taidat nauraa minulle.

- En. Minä punnitsen.

- Hyvä. Minulla ei olekaan vaakaa.

- Minun tarinani ovat painavia. Painavampia kuin sinä.

- Sinä katsot jo silmiin. Aloita nyt.

- Ensimmäinen nainen, jota katsoin kunnolla silmiin, oli sokea. En ole nähnyt kenelläkään niin tarkkaa katsetta. Hän näki minut vaikka olin tuskin tullut paikalle.

- Mitä tapahtui?

- Menin hänen kanssaan naimisiin.

- Mitä sitten tapahtui?

- Minä opin näkemään hänet. Koko ajan tarkemmin. Osaisin yhä piirtää hänen naurunsa ääriviivat.

- Te rakastitte toisianne.

- Rakkaus on kevyt sana, jota elämälle sokeat käyttävät.

(Viiden minuutin tuntiharjoitus. Sain ensin valita kiinnostavan ihmisen kuvan, sen jälkeen kirjoittaa hänestä - käydä keskustelun hänen kanssaan. Näin me puhuimme.)

EDIT: Ystävällinen sielu halusi kääntää tekstin englanniksi. Kiitos ja Thank you! Tässä se luettavaksenne:

A Discussion

- You are looking at me in such a challenging fashion that I don't know how to begin.

- No. I am weighing.

- Good. I don't have any scales, you see.

- My stories are heavy. Heavier than you.

- You're already looking me in the eyes. Go on, get started.

- The first woman I ever looked properly in the eyes was blind. I've never seen anyone with such a sharp look. She saw me although I had barely arrived.

- What happened?

- I married her.

- What happened then?

- I learned to see her. Sharper and sharper all the time.I would still be able to draw the outline of her laugh.

- You loved eachother.

- Love is a light word used by those who are blind to life.
 

Käännös / translation: Christian Nilson

Yle Areena on mahtava. Kun makasin flunssassa ja kaikki Poirotit oli jo nähty, katselin Areenasta kotimaisen tv-elokuvan. Sunnuntaina kudoin mekkoa ja annoin Peter Franzénin lukea minulle kirjaansa. Tänään tein töitä ja kuuntelin Jyrki Kiiskistä (jota voitte tekin kuunnella vielä viikon ajan, ja Eino Santasta ja Markku Pääskystä myös, klik vaan!). Melkein välittömästi ohjelman jälkeen kerroin Kiiskisen kirjoitusmetodin ystävälleni, ja päätimme soveltaa sen omaan käyttöömme. Emme ihan Kiiskisen tapaan, vaan omiin aikatauluihimme sopivammalla tavalla. Katsotaan, mitä se tuottaa.

Kiiskisen uusin kokoelma on kirjoitettu siten, että hän on vuoden ajan antanut itselleen luvan kirjoittaa aina kuukauden kuusi ensimmäistä päivää. Ei muulloin. Yksi runo per päivä, siispä kokoelmassa on 72 runoa. Metodi toimi, tekstit kuulemma alkoivat suorastaan kihistä päässä ja piti toppuutella, että ei vielä saa kirjoittaa, ensimmäisenä päivänä vasta.

Kyse on siis kirjoittamispakotteesta. Kiiskinen mainitseekin Jaques Jouet'n, joka kirjoitti metrorunoja siten, että junan liikkuesssa sai miettiä muttei kirjoittaa, asemalle pysähdyttäessä sai kirjoittaa muttei miettiä. Jouet on inspiroinut minuakin, tosin metrorunoja en ole vielä kirjoittanut. Voisinkin joskus suhata Helsingin metrolinjaa ees ja taas, ihan lyyrisenä...

Ja paitsi että tykkään Areenasta, tykkään siitä, että netin kautta voi kuunnella radiota suorana. Ihanaa, ei enää aseman etsimistä hieman heikohkolaatuisen radioni säätimillä!

Olen toukokuun ajan kuukauden kirjailijavieras Rihmastossa. Aloituspuheenvuoroni Pakkorakkaus kertoo kiintymyksestäni kirjoitusharjoituksiin eli pakotteisiin.

Sopii keskustella, Rihmastossakin!

Sopivasti kesän ja loman lähestyessä onkin toistaiseksi viimeisen perjantaipakotteen aika. Kymmenen on sopiva luku, ainakin tässä vaiheessa. Tiedä, jos palailen näihin vielä...

Valitse jokin laulu, jonka sanoitus vetoaa sinuun tavalla tai toisella. Kirjoita teksti, joka pohjautuu laulun sanoihin. Voit esim. kertoa sanoituksen tarinan uudelleen, tavoitella samaa tunnelmaa tai miettiä, miten sanoituksen henkilöt ovat päätyneet laulussa kerrottuun tilanteeseen.