Tavallisten asioiden tärkeyden huomaa vasta silloin, kun ne jostain syystä puuttuvat arjesta. Kliseet ovat usein totta, tämäkin. En olisi uskonut (tai ainakaan tunnustanut), että tv voisi olla minulle kovin tärkeä. Katson toki mieluusti niin hömppää kuin laatuelokuviakin, mutta olen elänyt siinä itsepetoksessa, että en oikeasti tarvitse töllötintä.

Asun toisinaan Opistolla. Huoneessani ei ole televisiota. Siellä oli silloin, kun huone minulle näytettiin, mutta sen jälkeen töllötin on kadonnut. Olen kaivannut sitä uskomattoman paljon.

Olen toki varustautunut näihin työrupeamiin ottamalla mukaan kirjallisuuslehtiä ja romaaneja.
Mutta, mutta, mutta... Kun on pitänyt seitsemän sanataideoppituntia, alkaa pää kaivata jotain muuta kuin kirjallisuutta - edes hetkeksi. Olisin eilen ollut enemmän kuin kiitollinen, jos olisin saanut upottaa aivoni tv-huttuun. Mitä kevyempää ohjelmaa, sitä parempi. Mutta ilman telkkua ei tule myöskään tv-ohjelmia.

Hömpänkaipuuni yllätti minut. Väitän kuitenkin, että kotioloissa selviäisin paremmin ilman ruutua, en haaveilisi sen aavistuksen pölyisestä pinnasta tai kaukosäätimen tuomasta hallinnan mahdollisuudesta. Puhumattakaan ohjelmista! Sillä kotona minulla olisi enemmän tekemistä. Voisin soittaa ystävälle ja ehdottaa kahvittelua. Voisin lukea mitä tahansa omistamaani kirjaa. Voisin lähteä kaupungille, kirjastoon, kauppoihin. Voisin hakea videovuokraamosta dvd:n ja syöttää sen läppärilleni. Täällä mahdollisuuteni ovat rajatummat. En jaksa raahata montaa ylimääräistä kirjaa mukanani, eikä Makuuni odota kulman takana. Ystävät asuvat eri paikkakunnilla.

Ehkä minun pitäisi ottaa nämä opistopäivät eräänlaisina retriitteinä. Voinpa ainakin lukea rauhassa! Ja tehdä töitä niin paljon kuin jaksan (mutta rajattomasti en jaksa minäkään). Myönnän kuitenkin olevani niin laiska, etten viitsi lähteä kävelemään itsekseni, liikunnan takia. Taidan joskus ottaa pikkukoirani mukaan tänne, ihan vain siksi, että olisi hyvä syy lähteä ulkoilemaan. Eikä kutominenkaan (eli siis neulominen) olisi hullumpi ajatus, villasukkien ystävä kun kuitenkin olen.

Yhtä kaikki olen hivenen järkyttynyt tv:n kaipuustani. Kaikkea sitä itsestään oppii, kun kotoaan lähtee.