Mitä parhainta Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!

Aleksis Kiven Nummisuutarit on oivaa lukemista yhä ja edelleen, hihittelen aina Eskon toilailuja seuratessani. Eskon ensimmäinen humala on kutkuttavaa luettavaa: "Näin ihanata, näin taivaallista, näin rautarohkeata! Olis koko mailma sylissäni, niin suutelisinpa sitä kuin veljeä rakasta.  Peijakas! taitaisinpa loiskata tuon kuusen kärkeen tai tuon pilven köyrylle istumaan ja sieltä taasen ales kuin ukon vasama aina maan tunkkasen ytimeen. Elämä on iloleikki!" Myöhemmin Esko huudahtaa voimainsa tunnossa: "Herran Kiesus, Antres, juostaankos päämme mäntyyn?"

Olen nähnyt Nummisuutarit useaan kertaan näyttämöllä. Siis sen saman esityksen, samassa teatterissa. Olin lukioaikoinani avustajana Seinäjoen kaupunginteatterissa, ja sain paljon vapaalippuja, alennuslippuja - ja luvan käydä välillä katsomassa viimeisiä harjoituksia. Niinpä Nummisuutarit tuli nähtyä niin melkein valmiina kuin yleisöesityksinäkin. Edelleen näen Eskolla Mika Honkasen kasvot.

Mutta näytelmien valmistumisen seuraaminen jos jokin oli mainiota teatterikasvatusta. Näin, miten esitys muuttuu ja kypsyy. Puhumattakaan siitä, että olin itse mukana parissa muussa näytelmässä. Seinäjoen kaupunginteatteri teki hyvää työtä 1990-luvulla, kun otti suuren joukon nuoria avustajiksi The Rocky Horror Show'hun ja Caligulaan. Käyn nykyään valitettavan harvoin Seinäjoella teatterissa, mutta suuren näyttämön tuoksu tuo aina valtavat määrät muistoja mieleen. Eikä rakkaus teatteriin ole sammunut, vaikken itse ole vuosiin kavunnut näyttämölle. (Mutta joskus vielä teen senkin, tämä on lupaus!)

Aleksis Kiven ohella tänään liputetaan suomalaiselle kirjallisuudelle. Juhlapäivän kunniaksi tekee mieleni vain huudahdella: Ah! Voih! Oih! Miten hurmaavan moninaista onkaan maamme kirjallisuus! Lupaan tänään lukea runoa ja proosaa. Ja illalla menen teatteriin. Näytelmä on suomalaista tekoa, toki.