Ainoastaan keskinkertainen kirjoittaja on koko ajan parhaimmillaan.
 - W. Somerset Maugham

Tämä ajatus on napattu Julia Cameronin luovuusoppaasta Kultasuoni. Cameronilla on tapana sirotella oman tekstinsä marginaaleihin sitaatteja, jotka tavalla tai toisella liittyvät varsinaisen tekstiosuuden asioihin. (Tosin tyhjän paperin nautinnossa hän taisi luopua tästä tavasta, jos muistan oikein.) Ylle kopioimani ajatus kiehtoo minua. Ymmärrän se siten, että keskinkertainen kirjoittaja - noh, hän pysyy keskinkertaisena. Hän yltää tietylle tasolle, mutta ei heilahda sen yli, joskaan ei juuri allekaan. Mutta hyvä kirjoittaja ei tee koko aikaa loistavaa tekstiä. Hän raapii toisinaan kasaan vain huteria muistiinpanoja, joskus hän taas onnistuu ylittämään itsensä. Kenties hänen on pakkokin olla "huono" välillä?

Sitaatti on varsin kannustava näin ajateltuna. "Kirjoitin huonon tekstin, en siis ole keskinkertainen! Saatan joskus toiste olla jopa todella hyvä!" Jos kirjoitukset pysyvät jatkuvasti keskinkertaisina, ei kirjoittajakaan kehity.

Sanottiin kirjoittamisesta mitä tahansa fiksua, tämä Natalie Goldbergin lausahdus on käytännöllisyydessään ja suoruudessaan ja demystifioinnissaan oivallinen:

"Loppujen lopuksi pitää vain tukkia turpansa, istua alas ja alkaa kirjoittaa."

Niinpä!