Kesä avattiin viikonloppuna. Provinssirock, synnyinkaupunkini suurin ja kaunein ja paras tapahtuma, on Se Festari, jota ei halua jättää väliin. Toki olen pitänyt taukovuosiakin, mutta tänä(kään) vuonna en voinut jättää Ihmisten Juhlaa väliin.

Kyllä kannatti odottaa sunnuntaita. Etukäteen huoletti, miten jaksaa sunnuntai-iltaan saakka - festarit kun ovat melko väsyttäväkin tapahtuma kaikesta ihanuudestaan huolimatta. Ja minä en edes majoittunut teltassa (koska olen aivan liian mukavuudenhaluinen moiseen - ja koska huomattavasti parempikin vaihtoehto oli olemassa)! Kun viettää kolme päivää ihmismassan ympäröimänä, alkaa oman tilan puute rasittaa. Jollain tapaa kuitenkin myös nautin siitä, että saatoin välillä käyskennellä tuhansien ihmisten joukossa ihan yksinäni. Kontrasti kiehtoo.

Mutta siihen sunnuntaihin. Foo Fighters oli - no, latteasti ilmaistuna hyvä. Mahtava. Loistava. Olin niiiiin tyytyväinen FF:n keikan ajan, unohdin kipeytyneen selän ja väsyneet jalat. Oih. Jos laitatte YouTubeen hakusanoiksi "Provinssirock 2008", saatte livekuvaa Foo Fightersin lisäksi muistakin bändeistä. En nyt linkitä, kuvamateriaalin laatu ei ole parasta mahdollista. Mutta kerron, että FF soitti mm. Pretenderin, Times Like Thesen ja Best of Youn. Ja paljon muuta. Voi, miten tyytyväinen olin! Vielä jos ilmoille olisi kajahtanut uudelta levyltä Stranger Things Have Happened, olisin ehkä todella liikuttunut.

Sitä en vaan ymmärrä, ettei Dave Grohl ollenkaan huomannut minua yleisön joukosta. Vaikka hymyilin nätisti ja yritin säteilläkin. Outoa. Ehkä hän vain hämmentyi siitä, että ympärilläni oli parisenkymmentä tuhatta muutakin ihmistä... Sama ongelma näytti olevan parilla muullakin soittajapojalla. Täh, eikö flirttini näy lavalle asti???