Bloggaustauko venähti taas pidemmäksi kuin oli tarkoitus. Vaikka tuskinpa kukaan kovin pahoissa tuskissa kärvisteli, vaikka melkein pari viikkoa päivitystä joutuikin odottelemaan.

Olen hissukseen järjestellyt ensi vuoden aikatauluja, niin omiani kuin Pohjanmaan kirjoittajakoulun. Asiaan näköjään kuuluu, että kaikki näyttää kamalalta kaaokselta, söhryltä, joka tekisi vain mieli nakata nurkkaan ja kasata sen päälle tavaroita, ettei kammotus enää näkyisi ja sitä kautta juolahtaisi mieltä vaivaamaan. Asiaan kuulunee sekin, että kaikesta takkuisuudestaan huolimatta söhry selkenee melkein itsestään, kun juttelee mukavien ihmisten kanssa, että milloinkas kukakin opettaisi ja mitä. Ja sopisiko, että tuohon viikonloppuun tuollaista ja tuohon arkipäivään toisenlaista. Tuleva PKK saa vielä hyvän ohjelman!

PKK-palapelin kanssa yhtä aikaa kokoilen henkilökohtaista työpalapeliäni. Pidän siitä, etteivät kaikki palaset ole vielä edes saatavilla. Ei haittaa, vaikken koko vuotta vielä tiedäkään. Jotain tulee kuitenkin aina, siihen olen jo oppinut luottamaan. Ei kai muuten freenä voisi elääkään.

Tampereella sataa, sataa, sataa. Kuten on satanut melkein koko kesän. Tällaisella säällä kannattaa keittää kannullinen minttuteetä, ottaa pari palaa suklaata ja paeta kirjojen maailmoihin. Nyt lukuvuorossa sekä Hermann Hessen Narkissos ja Kultasuu että Joanne Harrisin Karamellikengät.

EDIT: Juuri sähköpostittelin yhden ohjaajan kanssa ja käytin lukuvuoden suunnittelusta termiä kalenteripaini. Ehkä se on sopivampi sana, Ilmajoelle kun töitäkin tehdään... ;)