Tarviiko tätä edes perustella? Kirsi Kunnaksen hurmaava, upea Tiitiäisen satupuu ilmestyi ensimmäisen kerran 1956, mutta omistuskirjoitus kertoo, että oman kappaleeni olen saanut vuonna 1985 vanhemmiltani joululahjaksi. Voi olla, että runoja on luettu minulle ääneen. En muista. Sen muistan, että ala-asteen runovihkoihin kirjoitettiin usein Tänään-runo, jossa muurahaisten on aika lentää kuuhun ja tehdä siellä taikoja. Senkin muistan, että Tunteellinen siili on koskettanut kovasti, olen samaistunut siili-poloon, jonka hyvyyttä ja hellyyttä muut eivät näe piikkikuoren alta. Muistan myös kuvan Piirespaares-maan kuninkaasta, joka leikkasi kaikilta nenänpään ja liimasi ne omaan nenäänsä. Kammottavaa - ja kiehtovaa. Taikuri, herra Pii Poo teki myös vaikutuksen, etenkin runon viimeinen säkeistö:

 

Kuolen,

huusi Pii Poo,

liian aikaisin!

Hän huusi: hii hoo!

ja kuoli myöhemmin.

 

Aika hyvä taikuri!

 

Kirsi Kunnaksen taidot mykistävät minut joka kerta. Uskomatonta riimittelyä, yllättävyyttä ja uskoa siihen, että lapsillekin voi ja pitää kirjoittaa kunnianhimoisesti. Tiitiäisen satupuuta lukee aikuisenakin, ja mielellään lukeekin.

 

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu. WSOY 1956.