Unohtakaa pahat puheet huhtikuusta, kyllä marraskuu on kauheuksien kauheus ja julmuuden perikuva. Pimeää, märkää, lumen odotusta ja pettymystä sen sulamisesta, alkavaa joulustressiä (vaikka joulu sinänsä on mainio juttu), kasautuvia töitä ja kasvavaa unen tarvetta. Marraskuussa pitäisi kieltää työnteko tai ainakin rajoittaa työtehtävät kolmannekseen. Lisäksi jokaiseen talouteen pitäisi jakaa kopallinen kynttilöitä ja teetä ja suklaata, ihan eloonjäämisen mahdollistajaksi.

Kirsikkapostauksesta jäi itu, jota olen pitkin lokakuuta hellinyt. Että mitäpäs, jos uhmaisi marraskuuta ja keskittyisi blogissa hyviin asioihin. Mitäpäs, jos alkaisi puhua rakkauksista. Sitten tietenkin iskivät sensuuri ja kyynikko ja sananipottaja, ja aloin miettiä, onko rakkaus liian vahva sana tällaiseen. Meneekö ihan ameriikaksi, jos koko kuukauden rakastaa sitä ja tätä. Eihän vaatimaton suomalainen nyt semmoiseen pröystäilyyn...

Sitten aloin käydä läpi muita hyviä sanoja. Päädyin puhumaan nautinnoista. Marraskuun ajan kirjoitan joka päivä Omaan huoneeseen jonkin asian, josta nautin. Ihan muistuttaakseni itseäni, että marraskuusta huolimatta elämässä ja maailmassa on paljon hienoja asioita. Rakastettavia, ilahduttavia, nautinnollisia, suloisia, elämää helpottavia asioita. En laita asioita tärkeysjärjestykseen, enkä lupaa kertoa kaikkea. Mutta mieleen tulevia, tämän kohta alkavan pimeän marraskuun keskeltä löytyviä riemuja. (Ei kai kenellekään jäänyt epäselväksi, että en pidä marraskuusta..?)