Viime viikko oli taas näitä "reippaita" viikkoja, jolloin tuli tehtyä yhtä jos toistakin. Lähinnä mitattua runoa, mutta yksi hurjempikin juttu - josta joskus toiste, jos silloinkaan. (Yhdistelmällä auto + jäinen tie + voltti pääsette aika lähelle, mutta jättäkää ne todennäköisesti mieleen tulleet henkilövahingot pois.)
Mutta runomitta oli viikon sana, sekä aikuisten että lapsosten kanssa. Etelä-Suomen Sanomain lukijat saattoivatkin perjantaina löytää länkkärin lehtensä kolmossivulta viittaukseen kohonneiden käsien takaa, netistä kyseistä juttua en onnistunut löytämään. Kuitenkin, kiitos toimittajalle ja kuvaajalle erinomaisen mukavasta jutusta! Vedin siis muutaman koulukeikan Lahdessa ja laitoin lapset runoilemaan mitallisesti. No, vähän dadaa ja kuvarunoa sekaan, mutta... Oi miten hauskaa. Ja mahtavia runoja. Tulipas jälleen etuoikeutettu olo, kun saan tehdä tällaista työtä.
Sasu kirjoitti blogissaan erilaisista runomitoista, ja minähän innostuin pantoumista. Kerrassaan kiehtova runomitta! Käänsin ohjeet suomeksi ja laitoin Sasun runon kylkeen esimerkiksi, ja ei kun sanataideporukalle tehtäväksi. Siinä katsellessani otsaansa rypisteleviä ryhmäläisiä ja heidän pinnistelyitään päästä sinuiksi muodon kanssa, päädyin kirjoittamaan tilanteesta pantoumin. Jonka luin ryhmälle, vähän kuin anteeksipyynnöksi, kun laitoin heidät tällaisen tehtävän eteen:
Mitä menin tekemään?
He kirjoittavat otsa kurtussa
Heidän kynänsä piirtävät sanoja
Ilma on tiheä ajatuksista
He kirjoittavat otsa kurtussa
Montako riviä, monesko säe?
Ilma on tiheä ajatuksista
Olen utelias: mitä syntyy.
Montako riviä, monesko säe?
Ehkä tämä on myös matematiikkaa
Olen utelias: mitä syntyy
Luovuuden ihme, tänäänkin
Ehkä tämä on myös matematiikkaa?
Säännön ilo, ilon sääntö
Luovuuden ihme, tänäänkin
He eivät luovuta
Säännön ilo, ilon sääntö
Heidän kynänsä piirtävät sanoja
He eivät luovuta
Mitä menin tekemään?
Kuten eräs ystävä Facebookissa huokaisi: Jos vain joka viikko olisi runomittaviikko!
