Jos kuvaisin oloani säätiedotetermein, sanoisin, että vaihtelevaa. Satunnaisia sadekuuroja mutta myös paistetta. Kohtalaista tuulta. Plussan puolella kuitenkin ollaan, vaikka miinuksia toisinaan napsahteleekin.

Jäsentymätön kirjoittelu jatkuu, pahoittelen. Onneksi on Rakas päiväkirja -kategoria, siihen voi sijoittaa melkeinpä mitä vaan. Tässä jotain, ei sentään kaikkea.

Kitinät & marinat:

- Voisin kirjoittaa aiheesta VR, mutta niin moni on sen jo tehnyt, että miksipä enää. Ihmettelen vain joitain asioita kovasti. Pidän junamatkustamisesta ja toivoisin kovasti, että se olisi helppoa, vaivatonta ja edullista. Ehkä vielä jonain päivänä. Iloitsen siitä, että viime aikoina junat (ne, joissa olen itse istunut) ovat olleet mainiosti aikataulussa. Konduktöörit ovat hoitaneet työnsä hyvin, kuten aina. En ole muistaakseni milloinkaan saanut huonoa palvelua VR:n konnareilta. Harmittaa heidän puolestaan, että taitavat liian usein saada asiakkaan kiukun päälleen sellaisista asioista, joille konnarit eivät mitään mahda.

- Puidenkaatamisvimma Hämeenlinnassa. Ensin kaatuivat moottoritien varrella kasvaneet puut, nyt jyrättiin taloyhtiön puita. Moottoritien katteen rakentaminen varmaankin vaati puunkaatoa, mutta taloyhtiön hakkuut (dramaattinen sana tähän, eikö vain) tuntuvat turhilta. Oliko se iso kuusi jonkun tiellä? Tai se koivu? Pahimmalta tuntuu etupihan pihlajan kaataminen. Sehän oli kaunis tervetulotoivotus taloon! Ja tässä kohtaa kunnioitan perinnettä, jonka mukaan uuden rakennuksen pihaan on tapana istuttaa ensimmäiseksi pihlaja. Perinteen mukaan pihlaja on suojeleva puu - katsokaapa esim. kerrostalojen pihoja, aika usein niillä kasvaa pihlajia, eikä näky muidenkaan pihoilla harvinaisuus ole. Ehkä näille taloyhtiönkin puunkaadoille on jokin selitys - peittivät ikkunoita, olivat oikeasti lahoja... Tai sitten ne kaadettiin vain siksi, että voidaan laittaa tilalle asfalttia ja autopaikkoja. Tulevaisuus näyttäköön, mutta surkea näky oli aamulla vastassa.

 

Ilot & riemut

- Lauantain tarinateatteriesitysputki Helsingissä. Neljä avointa tarinateatteriesitystä, jee! Katsoin kaikki ja opin paljon uutta lajista. Tunneskaalaa riitti. Erityinen kiitos ryhmille Virtaa ja ACTS, koskettavia esityksiä, tunnepitoisia hetkiä, osaamista!

- Lahden taidemuseon julistebiennale 2011. Vielä ehtii, näyttely on auki tämän viikon! Ja la-su ilmainen sisäänpääsy, eli eurot älkööt teitä estäkö, varsinkaan, jos asutte lähettyvillä. Upeaa julistetaidetta. Vaikutuin. Naurattikin.

- Guston aivanmielettömänihanajamahtava vartalonkuorinta (ha, ette varmaankaan osanneet odottaa tällaista!). Eli terveisiä Latviasta, Riiasta, jossa kävin viikko sitten. Löysimme mainion kahvila-ekokaupan nimeltä Pienene. Suosittelen lämpimästi Riiassa kävijöille! Hyvää kahvia, paljon luomukosmetiikkaa, astioita yms. Eleetön, kaunis paikka. Sympaattinen ja ystävällinen henkilökunta, jolle vitsailin, että näitä kuorintamömmöjä tekisi melkein mieli syödä. "Well, you can eat them", he totesivat. Kas kun ei ole mitään keinotekoista laitettu purkkiin. Jätän silti syömättä, mutta nautiskelen appelsiinin tuoksusta.

- Uusi teksti, jonka alun sain kirjoitettua lauantaina. Katsotaan, mitä siitä tulee. Ja milloin. Hauskaa!

 

Iloja ja riemuja olisi enemmänkin, eli miinukset jäävät häviölle. Tämä sopii minulle oikein hyvin. Sen kunniaksi loppuun pari vanhaa puukuvaa ja yksi Riian reissulla kuvattu tuoreempi otos - huomaan kuvaavani usein paitsi ruokaa myös puita. Ainakin ne pysyvät paikallaan kuvattaessa eivätkä vaadi kuvia poistettavaksi outojen ilmeiden takia. Ja ovathan ne komeita.