Tämä on niitä päiviä, jolloin ei osaa kirjoittaa varsinaista tekstiä. Sen sijaan kirjoittaa muistikirjaan tekstistä. Suunnittelee, hakee tunnelmaa, pyörittelee teemaa, kiertelee varsinaisen asian ympärillä. Toisaalta siinä on sijaistoiminnon makua, toisaalta se on olennaista prosessointia. Kummasta on tällä kertaa kyse - en voi vielä tietää. Mutta on mukavaa kantaa tekstiä mukana, katsella sitä eri puolilta, miettiä, mihin kaikkeen se taipuisi.

Tämä on niitä päiviä, jolloin tuntuu hyvältä lukea muiden tekstiä kirjoittamisesta. Aloitin A.W.Yrjänän Päiväkirjan. Istuin parvekkeella (lämmin ilma!) ja luin runojen ja laulujen kirjoittamisesta, elämästä niiden ympärillä, unista.

Olen äärettömän onnellinen keväästä, valosta, vihreydestä. Jokin kukkii pihapiirissämme, ulkona on huumaava tuoksu. Ja värit - ne ovat niin kirkkaat tähän aikaan vuodesta. Ihanaa, kun tuleva kesä on vasta alkamaisillaan. Tervetuloa, oli jo ikävä.