Olen aina pitänyt Akateemista kirjakauppaa ensisijaisesti kirjakauppana. En paperikauppana, en cd/dvd-kauppana, en tarrapuotina tai pehmolelumyymälänä. Mutta viime käynnillä kävi niin, että näin pingviinin ja oranssin värin ja tekstin (jotain kirjallista edes) - ja sitten olinkin jo kassalla. Myyjäkin näytti hieman häkeltyneeltä. "Että termari", hän tokaisi. "Että termari", taisin vastata.

Mutta nyt minulla on kirjallinen termospullo, joka on vain teetä varten. Kerouacin kirja on vielä lukematta (klassikkosivistysaukko nro XXX), mutta leikitään, että tämä on askel lähemmäs.

Sitä ennen luen Jukka Parkkisen Karhukirjeitä kaukomailta, ääneen tietenkin. Kyllä sen voimalla kaksi aikuista hytkyy. Jos teillä on lapsia, lukekaa heille Karhukirjeitä. Jos ei ole, lukekaa itsellenne ja läheisillenne. Se on hyvin käytettyä aikaa, sanoisin.