Ajastetut kirjoittamisharjoitukset ja alkusanat tuottavat yleensä paljon tekstiä. Vielä enemmän, jos joku muu on kirjoittamassa myös. Olen kirjoittanut treenikirjoittamisesta aikaisemmin, joten perusperiaatteet voi kurkata sieltä - ja muokata tarpeen mukaan!

Kaiken takanahan on Natalie Goldberg uskomattoman innostavine sanataideoppaineen. Goldbergin oppaat ovat ilo!

Treenikirjoittaminen tekee minulle hyvää. Siksi onkin outoa, että kirjoitan liian vähän, liian harvoin. Kyllä kymmenen minuuttia kirjoittamisaikaa löytyy, joka päivä. Mutta kirjottamiseen liittyvä vastarinta löytyy myös, välillä liiankin helposti.

Olen opetellut olemaan armollinen. Tekstiä tulee, luotan siihen. Ja ymmärrän itseäni, jos joskus jää kirjoittamatta. Tai kirjoitan vain viisi minuuttia. Kehun itseäni siitä viidestäkin. Sillä tulee myös niitä päiviä, jolloin teksi valuu paperille kuin itsestään, puoli tuntia hujahtaa noin vain, tarinoiden kehittelyä ei malttaisi lopettaa. On niitä tilanteita, jolloin haluaisi äkkiä päästä muistikirjan ääreen, virittää tilanteen paperille ja jatkaa tarinaa, mihin se sitten viekin. Ääripäitä. Ja kaikkea niiden välissä.

Mutta treenikirjottaminen on minun metodini päästä vireeseen, alkuun, jatkamaan. Kymmenen minuutin pyrähdykset tuntuvat hyvältä.