Kun aloitin kirjallisuustieteen opintoni, tiesin, millaista stereotypiaa olisi pitänyt noudattaa. Mustiin pukeutumista (myös retrovaatteet 1960-1970-luvuilta ok), punainen tukka, CMX-tykkäystä, indiebändejä - ja punaviinin juomista. Moni asia sujui helposti, mutta punaviinin kanssa teki tiukkaa. Sehän haisikin jo kammottavalta. Kauniin väristä toki. Valkoviiniä siedin lasillisen verran, mutta mieluiten jätin väliin.

Kun tietäisinkin, missä vaiheessa ja miksi makunystyräni päättivät muuttaa mieltään ja toimintaansa! Sillä nyt punaviinisuhteeni on varsin myönteinen, tuo hurmaava juoma täydentää hyvän aterian ja ilahduttaa mieltä. En ole rypäleasiantuntija, mutta tiedän jo joitain suosikkejani. Jos etiketissä lukee syrah tai tempranillo, voiko valinta mennä pahasti pieleen?

Toinen viinirakkauteni on - tietenkin - kuohuviini. Onko tilannetta, jolloin kieltäydyn lasillisesta skumppaa? Melko kuivaa, kiitos! Kuohuva juoma tekee juhlan. Rakastan ääntä, joka syntyy, kun skoolataan kristallilaseilla.

Kuvassa palanen edellisen kotini seinää, jonka väristä pidin niin paljon, että maalasin Hämeenlinnan olohuoneen samalla värillä. Arkisen ruudullisella pöytäliinalla nököttävä kuohuviinilasillinen kertoo sen mitä pitääkin: arjessakin voi olla ripaus juhlaa.

Viini on ihana nautintoaine. Parhainta hyvässä seurassa, hyvän ruuan kanssa, hyvällä mielellä.