Luin eilen Hesarin Kuiskaaja-palstaa. Yksi juttu oli otsikoitu "Sofi Oksanen yllätti taas". Kuiskaaja kertoo, että Oksasen Finlandia-voitto ei häntä yllättänyt eikä sekään, että Oksanen saapui paikalle "tyylilleen uskollisena, kiiltävässä mustassa silkissä ja pitsissä". Mutta sitten Kuiskaaja hämmästyi kovasti: Oksanen niiasi Pekka Tarkalle ja muillekin palkitsijoille.

"Missä oli nyt taisteleva feminismi? Missä miehiä kumartelematon naisenergia?" Kuiskaaja kyselee ihmeissään. "Ilmeisesti se väistyi hetkeksi virolaisperäisten tapojen, vanhempien kunnioituksen ja hyvän kotikasvatuksen taakse", Kuiskaaja päättelee.

Taustaoletus siis on, ettei feministi voi käyttäytyä hyvien käytöstapojen mukaan? Jos nihkuttaa pitää, voisi toki niiaamisesta sanoa jotain. (Minä olen oppinut, ettei rippikoulun käynyt nainen enää niiaa, vaan kumartaa.) Mutta se ei ollut Kuiskaajan ihmetyksen aihe. Mitä hän ajatteli, että Oksasen olisi pitänyt tehdä? Keskisormeako olisi pitänyt heilutella? Lähteä lavalta kiittämättä ketään? Huudella, että miehet ovat sikoja?

Omituista. En ole milloinkaan ymmärtänyt, miksi feminismin pitäisi sulkea hyvät käytöstavat pois. Feminismi on minulle ihmisen kunnioittamista hänen sukupuolestaan riippumatta. Taistella saa ja pitääkin välillä, mutta siinä samalla voi käyttäytyäkin. Ei se sen kummempaa ole.

Ja kas, Mymskä näyttää kiinnittäneen huomiota samaan asiaan.