Helsingin sanomien Nyt-liitteessä oli perjantaina juttu siitä, voiko toisesta kiinnostua, jos puoluekannat eivät kohtaa. Himo vs. aate -jutussa nuoret kuntavaaliehdokkaat saivat kertoa, voisivatko harrastaa seksiä tai oikein ihastua tahi rakastua ihmiseen, jonka aatteet ovat erilaiset kuin omat. Ihan veikeä idea. Mutta kuinkas ollakaan, eräs kommentti sai perjantaiaamun ratoksi pienikokoisen palkokasvin versomaan sieraimestani.

Keskustanuori Teemu Kelkka kertoo, että voisi rakastua naiseen, jolla on erilainen aatemaailma, kunhan arvot ovat samankaltaiset. Ja sitten: "Olen itse valinnut puolisoni sillä perusteella, että hän on paras äiti lapsilleni."

Sanoiko joku, että vanhan madonna/huora -jaottelu on mennyttä? Ja ylipäätään, haluaisinko, että kumppani tahtoisi minut siksi, että olisin paras äiti mahdollisille lapsillemme? Voisiko minulla olla jotain muutakin arvoa? Jessus.