Ihana kesän tuntu! Tai ehkä jo uskaltaa sanoa - ihana kesä!

Kävin toissaviikolla Forssassa, ja usutan kaikkia kirjallisuuden ystäviä menemään sinne vielä tämän kuukauden aikana. Forssan Kutomolla (Finlaysonin vanha tehdas) on toukokuun loppuun saakka Kirjalöytyö outlet - yli 3000 neliömetriä pinta-alaa vain kirjoille. Tarjolla on kymmenien kustantamoiden kirjoja varsin säälliseen hintaan. Itse selvisin reissusta alle viidelläkympillä, vaikka mukaan pääsivät nämä kaikk (alimman teoksen tosin sain lahjaksi)i:

Minttu Hapulin Tarot-tarinat olen jo lukenut. Pidin, kyllä, vaikka lyhyistä ja toisiinsa limittyvistä tarinoista jäi tunne, että tämä pitäisi lukea uudelleen, että saisi kaikista langanpätkistä kiinni. Mutta kiinnostavia tekstejä ja tarot-idea toimi hyvin olematta turhan alleviivaava.

Yrjänän Päiväkirja on meneillään. Yrjänä kertoo paljon uniaan. Juuri ennen kirjan aloittamista harmittelin, kun omat uneni eivät ole jääneet mieleen pitkiin aikoihin. Auttoiko ongelman ääneenharmittelu vai Yrjänän unien lukeminen, yhtä kaikki olen taas alkanut muistaa yöllisiä seikkailuitani. Seikkailu lienee hieman liioitteleva ilmaus, viime yönä minun piti keittää uppomunia reseptillä, joka oli mielestäni vääränlainen... Missä ovat lohikäärmeet, palatsit ja lentämisunet, missä komeat miehet?

Päiväkirja on saanut minut miettimään, mitä luen. Yrjänä luettelee paljon klassikoita, usein maailmankirjallisuuden, joita hän lukee. Eliot, Calvino, Vergilius, Dante, Pound, Herodotos, Plutarkhos, Rilke, Neruda... Osaa olen itsekin joskus lukenut, osaa en. Yrjänä seurustelee klassikoiden kanssa - ja tekstistä kuultaa kirjallinen lukeneisuus. Oma viimeaikainen kirjahistoriani sisältää huomattavasti uudempaa kaunokirjallisuutta. Runoja, novelleja, romaaneja, lastenkirjoja. Hämmästyin, kun lukupäiväkirjani tiesi kertoa, että vanhin tänä vuonna lukemani kirja on julkaistu vuonna 1998. Viime viikolla luin kyllä yhden lasten kauhukertomuskokoelman, joka on 1980-luvulta, sitä en ole vielä merkinnyt lukupäiväkirjaan.

En usko, että on tarpeen arvottaa lukemista sen mukaan, minkä aikakauden kirjallisuutta lukee. Mutta on mielenkiintoista, miten toisen ihmisen lukuhistoria saa tarkastelemaan omaakin. Olen iloinen, että olen pystynyt lukemaan näin paljon uudehkoa kaunokirjallisuutta, valtaosin kotimaista. Hurraa-huuto Riihimäen kirjastolle, jonka valikoimista löytyy vaikka mitä, myös uutuuksia todella nopeasti! Mm. Jari Järvelän Château Inkeroisen nautiskelin paitsi itsekseni myös lukemalla tarinoita ääneen armaalleni. Järvelä on yksi parhaista nykykirjailijoistamme, tohdin väittää.

Mutta toki Päiväkirjan kirjamerkinnät muistuttavat, että maailmankirjallisuuden klassikoissakin olisi vielä pureskeltavaa. Pitäisiköhän palata Italo Calvinon pariin? Paroni puussa teki aikoinaan vaikutuksen, mutta jostain syystä Calvinon lukeminen on hyytynyt sen jälkeen...