Minulla on sellainen tunne, että olen kirjoittanut Kyllikki Villan kokoelmasta jo aikaisemmin Omassa huoneessa. Mutta mitäpä moisesta, kyllä näin hyvästä runokirjasta voi pariinkin otteen kirjoittaa!

 

Ei eilistä, ei huomista on kokoelma Kyllikki Villan runoja vuosilta 1964-2004. Tässä kirjassa on myös aikaisemmin julkaisemattomia runoja. Tekstit on järjestetty uudelleen teemoittain, eli kronologisuudesta on luovuttu. Ja hyvä niin, ei se ainakaan kokoelmaa huononna.

 

Villan runoissa on toistuvia aineksia. Runoissa puhutaan vapaudesta, luopumisesta, matkalla olemisesta. Rakkaus ja tarkkaileminen toistuvat myös. Usein Villa yllättää, kirjottaa runoon paradoksin tai muutoin katsoo maailmaa epätavallisesta näkökulmasta. Runot ovat lyhyitä, proosamaisiakin - ja ne sanovat enemmän kuin päältäpäin heti tajuaakaan.

 

Minulla on yksi erityissuosikki kokoelmassa, mutta sen lisäksi äiti-tytär -runot koskettavat. Olen lukenut niitä kyyneleet silmissä - enkä osaa selittää, miksi ne vaikuttavat minuun niin voimakkaasti. (Tästäkin saisi oman postaksensa: itkettävät runot. On nimittäin joitain runoja, joita en voi parkumatta lukea.)

 

Erityissuosikkirunoon liittyviä mietteitä voi lukea täältä.

 

Villan runot ovat hyvin inhimillisiä. Niistä tulee sellainen olo, että ollaan hyvän ja pienemmän puolella ja nähdään maailmassa muitakin arvoja kuin raha ja valta.

 

Kyllikki Villa: Ei eilistä, ei huomista. Runoja vuosilta 1964-2004. Like 2005.