Tänä viikonloppuna olen ollut vapaalla. Ja ihan itsekseni. Puhelinkin on saanut pysytellä liki käyttämättömänä. Ihan kuin aika olisi hidastunut - eilen illalla riemastuin, että nythän on vasta lauantai-ilta, vielä sunnuntaikin on aivan omaa aikaa! On hyvä merkki, kun sekoilee päivissä ja kellonajoissa. Silloin on päässyt vapaalle.

Jos käytetään Julia Cameronin termejä, kävin eilen ehdottomasti taiteilijatreffeillä. Vein itseni kirpputorille ja pengoin tarjontaa autuaan syventyneesti.

Upwords vetosi. Tietenkin. Taitaa olla kuten Scrabble, mutta kolmiulotteisempi. Ken luokseni ensinnä uskaltaa, joutunee ottamaan pelihaasteen vastaan!

Keittiössä olen eniten innoissani syömisestä. En pidä itseäni ruuanlaitollisesti lahjakkaana - tarkoitan, että minun on hankala hahmottaa, mitä maustetta ruoka milloinkin kaipaa, myöskään uusien ruokalajien keksiminen ei ole luontaista minulle. Mutta leipominen (erityisesti leivän!) ja jälkiruuat kiinnostavat, ja niiden tekemisessä haluankin kehittyä. Siksi pienet uunivuuat. Ja hyvänen aika, nehän ovat värillistä lasia! Niin, kirkas lasi ei vain pysäytä samalla tavalla...

Vein itseni myös kävelylle uuteen kotikaupunkiini. Seuralaiseksi pääsi kamera. Tällaista(kin) Hämeenlinnassa on:

Tänään aion lukea. Ja keittää vähän lisää teetä. Ja miettiä, mitä tekisin noista korkeista. Pidän siitä, miltä ne tuntuvat kädessä.