Kuuntelin eilen aamupäivällä pianomusiikkia ja haikeuduin täysin. Kaunista, surumielistä, herkkää! En ymmärrä, miksi pianonsoitto vaikuttaa sillä tavoin. Tosin kun itse soitan, en yleensä pahemmin liikutu... Naapureiden tuskankyynelistä sen sijaan en tiedä.

Jos pianon ääni miellyttää, kokeilkaa Solo Piano Radiota. Pelkkää pianoa, ei muita soittimia. Ainakin sunnuntaifiiliksiin toimi upeasti.

Taidanpa joskus kokeilla, millaista tekstiä syntyy, jos kuuntelee vain pianoa. Ainakin Chopinin pianoetydejä kuunnellessa mieleen tulvii maisemia ja väsisävyjä, jotka siirtäisin sanoiksi paperille, jos vain saisin aikaiseksi - ja osaisin.