Minäkertoja on 25-vuotias ja kriisissä. Mitä tehdä elämällään? Mistä innostuisi? Miten voisi olla iloisempi?

Lukijan iloisuutta edesauttaa, jos tarttuu Erlend Loen Supernaiiviin. Kirja on ihastuttavan hauska, hyvällä tavalla, niin, naiivikin. Minuun Supernaiivi kolahti heti ensilukemalta. Hykertelin sen sivuja käännellessäni varsin taajaan. Ja koska pidän listoista, ilahduin siitä, että kirjan päähenkilökin tekee paljon listoja. Muistan, että romaanin innoittamana laadin päiväkirjaani ainakin listan asioista, jotka ilahduttavat minua. Ja silloinen siippani osti minulle hakan - koska sellainen on kirjassakin.

Tekstinäytteeksi eräs lista:
"Tässä on asioita, joita minä maalaisin, jos olisin taidemaalari.
- Polkupyöriä
- Autiomaita
- Palloja
- Tyttöjä
- Kelloja
- Ihmisiä, jotka myöhästyvät bussista"

Ihmisiä, jotka myöhästyvät bussista! Mainiota! Jos minä olisin taidemaalari, voisin maalata myös muina koirina metsissä ja rannoilla viipottavia mäyräkoiria, teekuppeja, työpöytiä ja toisensa pitkästä aikaa tapaavia ihmisiä.

Erlend Loe: Supernaiivi. Suom. Outi Menna. Ilmestyi ensi kerran suomeksi 1998. Like.