Vielä ei päästä tilinpäätöksiin tai muihin vuosikatsauksiin. Tämä blogiteksti haiskahtaa epäilyttävästi välttely-yritykseltä. Työpöytäni on nimittäin kaameassa kunnossa. Sen pintaa ei oikeastaan näy, sillä erinäiset tavarat peittävät sen kauniin vaaleanpunaisen pinnan lähes kokonaan. (Onneksi vaaleanpunaista on myös muualla kuin vain pöytälevyssä.) Olen todennut, että monisteet, kirjat ja muut esineet muodostavat jo arkeologisia kerrostumia, jotka kertovat viime syksyn aikakausista. Ties mitä muinaislöytöjä pöydällä lepääkään!

Pikainen silmäys kertoo, että tyhjän tilan sijaan pöydällä on mm. postikortteja, peltirasia (jonka kannessa lukee Merry Christmas ja sisällä on kolme erilaista salmiakkitikkaria), tyhjä Hyvää päivää -juomapullo, PKK:laisten ryhmäkuva, meikkipussi, kalenteri (kiitos Emmin, sain tosi upean kalenterin, Filigree Floral Ebony on tämän vuoden seuralaiseni), toinen kalenteri, kasvovoidetta parikin purkkia, Itkosen Kohti-romaani (luettu n. 60 sivua), viime vuoden kalenteri, mittanauha, Kristiina Wallinin Kengitetyn eläimen jäljet, Irene Némirovskyn Tanssiaiset-kirjan kansiliepeet, Goldbergin sanataideopas, kultatussi, Opiston mainoskynä, korjauslakkaa, kirjekuoria, opiskelijoiden esseitä, muistilappuja, muistikirja, johon teen tuntisuunnitelmani (olen pulassa, jos se kirja katoaa), itse tehty kirjanmerkki (keijun kuva, höyheniä ja vaaleanpunaista käsintehtyä paperia, aika romanttinen ilmestys), kuitti ostamistani hyllyistä (hyllyt päätyvät lähiaikoina eteiseen ja saavat kannettavikseen kenkiä), puoliksi tyhjä salmiakkipussi, laskin, käsivoide, c-kasetti (sisältää Pakko sanoa -radio-ohjelman vuodelta 2002), kiinnitysteippiä, englanti-suomi-sanakirja, kaksi tyhjää muistikirjaa, käytettyjä junalippuja, tyhjä paperipussi (Jalokivigalleriasta, nätin violetti, onneksi hyvin pieni pussukka), meikkisiveltimiä, kaksi nippua paperilappuja (toisessa nipussa on luonteenpiirteitä, toisessa satuhahmoja - pienet laput ylipäätään ovat vakiokamaa tunneillani), kännykkä, OAJ:n palkkataulukko ja haamukuvioinen minimatkalaukku. Ja paljon muuta, mutta ne muut ovat näiden kamojen alla piilossa.

Yleisesti väitetään, että työpöytä heijastelee ihmisen sisäistä selkeyttä ja ajatusten järjestyneisyyttä. Ilmeisesti minun elämän ja pääni ovat kunnolla sekaisin, jos pöydältä kysytään. Luin syksyllä lehdestä (jonka nimeä en enää muista), että ajatukset eivät kuitenkaan selkiydy, vaikka työpöydän raivaisikin. Vasta, kun ajatukset ovat järjestyksessä, voi pöytäkin pysyä siistinä. Ilmeisesti en ole ikinä saanut päätäni ojennukseen, muistini mukaan olen aina luonut kodikkaan&sekavan kaaoksen pöydilleni. Ja muuallekin asuntoon!

En tehnyt uudenvuodenlupausta olla tehokkaampi tai organisointikykyisempi. Menen sieltä, missä aita on matalin - tai kadonnut: jos joku haluaa myydä järjestelmällisyyttä, minulle saa antaa vinkin!