Sille, joka on keksinyt marengin, pitäisi myöntää Nobel. Tai pyhimyksen arvonimi. Tai antaa edes joku valtikka tai kruunu tai jokin hieno härpäke. Sillä marenki on hieno keksintö.

Pavlova, uunijäätelö, sitruunapiiras – marengin valtakuntia! Ja myönnetään, että herkku maistuu sellaisenaankin. Lisäksi jotkut kuvittelevat, että marengin valmistaminen on jotenkin monimutkaista, vaikeaa ja erityisosaamista vaativaa. Ei ole. Mutta ei kerrota heille, niin saavat edelleen kuvitella, että olen superihminen keittiössä...

Olen parastaikaa matkalla toiseen kaupunkiin, kahvilaan, jossa ainakin joskus muinoin on myyty isoja marenkeja. Toivottavasti tänäänkin. Pienikin riittäisi, mutta minkäs ihminen mahtaa, jos valikoimissa on vain jättejä!