"Runolleni" jouluna -97 rakkaudella X

Minun Andien mainingit -runokirjassani on tuollainen omistuskirjoitus. Tai X:n tilalla on toki oikea nimi. Ja tämä omistuskirjoitus on minulle osoitettu, toisin kuin Vuosisadan rakkaustarinassa. Jo tällä perusteella kyseinen kirja on minulle tärkeä, vaikka tuolloinen ihmissuhde on päättynyt vuosikausia sitten. Tekisi mieli sanoa, että jos haluat jäädä rakastettusi mieleen, anna hänelle runokirja ja kirjoita henkilökohtainen omistuskirjoitus. Minä en ole unohtanut heitä, joilta olen runoja saanut!

Pablo Neruda on minulle rakas runoilija. Olen kirjoittanut hänestä aikaisemminkin, mutta Andien mainingeista en ole tainnut pahemmin puhua. Nerudan aistivoimaiset rakkausrunot vetosivat lukioikäiseen minääni, ja puhuttelevatpa ne edelleenkin. (Lukiossa en olisi ehkä arvostanut Kysymysten kirjaa niin paljon kuin nyt. Mutta tämä on vain arvaus.) Miten tunteikkaana olenkaan lukenut runoa Tänä yönä voin kirjoittaa... erään rakkauden ollessa katkolla.

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Ajatella ettei minulla ole häntä. Tuntea menettäneeni hänet.

Kuunnella valtavaa yötä, sitäkin valtavampaa ilman häntä.
Ja runo laskeutuu sieluun kuin kaste niittyyn.

Mitä siitä ettei rakkauteni kyennyt pidättämään häntä.
Yö on tähtikirkas eikä hän ole luonani.
---
En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta ehkäpä rakastan.
Rakkaus on niin lyhyt ja unohdus niin pitkä.


Runoissa on kaipausta, erotiikkaa, palvontaakin:

Minun sanani satoivat yllesi hyväilevinä.
Jo kauan olen rakastanut sinun valkeaa helmiäisruumistasi.
Olet minulle suorastaan kaikkeuden valtiatar.
Minä tuon sinulle vuorilta iloisia liljoja,
tummia pähkinöitä, koreittain metsän suudelmia.
Haluan tehdä kanssasi saman
minkä kevät ja kirsikkapuut tekevät keskenään.

Nerudan kielikuvat ovat yllättäviä - ja osuvia. "Kuin piesty koira valahti viittta jalkoihini", "polvet, kuin solmut", "hiuksiin kiedottua hiljaisuutta". Ja entäpä oodit! Oodi sitruunalle on huikea, miten joku osaa nähdä hedelmän näin:

Ja kun pitelet
halkaistun sitruunan
puoliskoa
lautasen yllä
sinulle vuotaa
kultainen universumi,
keltainen
malja,
ihmeitä täysi,
maan rinnan
tuoksuva nänni,
hedelmäksi tullut valonsäde,
planeetan hehku pienoiskoossa.

Andien mainingit
on suomennosvalikoima. Kirjassa ei lue, kuka runot on valikoinut. Yhtä kaikki runoja on pitkältä ajanjaksolta, vuosilta 1921-1969. Alussa runot keskittyvät ihmissuhteisiin, myöhemmin niihin tulee poliittisiakin sävyjä.

Neruda yhdistää ylevää ja alhaista, sukeltaa aistit avoimena maailmaan. Siitä minä pidän.

Pablo Neruda: Andien mainingit. Suomentanut Pentti Saaritsa. Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1972.