Tiina Pystysen romaanin Häpeähäkki päähenkilö Anna Sofia hakee apua psykoterapeutilta. Avioliitto Laurin kanssa ei estä Anna Sofiaa ihastumasta, jopa rakastumasta terapeuttiinsa Valdemariin. Luin kirjan muutama vuosi sitten (2001?). Asuin silloin Amurissa, kohtuullisen ison yksiöni alkovin seinät oli maalattu hennon vaaleansinisiksi, ja minä nojasin seinään kun luin Häpeähäkkiä sängylläni. Luin silloin paljon ja intensiivisesti - ja kirjoitin päiväkirjaa.

 

Häpeähäkki oli voimakas elämys. Luin sitä keskittyneesti, valuin romaanin sisään. Suuri osa romaanista kertoo Anna Sofian terapiaistunnoista. Kirjan luettuani minusta tuntui kuin olisin itse ollut  terapiassa. Olo oli yhtä aikaa tyhjä ja täysi.

 

Ilahduin, kun löysin Kiiltomadon arvostelun Häpeähäkistä. Ensin hämmästyin: kriitikkohan haukkuu kirjan! Luin kuitenkin arvion loppuun, ja siellähän se on, samankaltainen lukukokemus kuin omani: "Kello viisi herään pää terävänä valmiiseen ajatukseen: olenkin kaksi päivää ja liki 400 sivua penkonut omaa häpeänkaappiani. Päivällä olin työntänyt itseinhoni, pelkoni ja kaipuuni kirjailijan ja kustantajan kannettaviksi. Yö auttoi katsomaan: minähän se tässä itseäni häpeän!" kirjoittaa Alli Kantola. Kirjassa on paljon häpeää, seksuaalisuutta, eritteitä, noloiksi leimattuja tunteita. Kenties juuri niiden vuoksi muistan romaanin voimauttavana lukukokemuksena.

 

Pystynen on tehnyt vaikutuksen muillakin teoksillaan, myös rujonkauniilla kuvillaan. Suosittelen erityisesti myös Runousoppia - kannustava, omaleimainen teos!

 

Tiina  Pystynen: Häpeähäkki. WSOY 2000.