keskiviikko, 1. elokuu 2012

Uusi osoite

Tervehdys, Oman huoneen lukija!

Olet ehkä ihmetellyt blogihiljaisuutta. Vuodatus vaikeni kesällä palvelinongelmien vuoksi, siksi myös Oma huone joutui tahattomalle tauolle. Samasta syystä kuvat elokuusta 2009 asti ovat kadonneet blogista. Teksteihin voi ja saa palata, onneksi.

Tekniset ongelmat vauhdittivat jo aikaisemminkin mielessä pyörinyttä ajatusta uudesta blogista. Niinpä Oma huone saa nyt jäädä arkistoksi. Melkein viisi vuotta mieleenjuolahduksia, tunnelmia, luetua ja kirjoitettua, keskustelua. Kiitos, kun olit mukana!

Bloggaaminen kuitenkin jatkuu. Uusi blogi, Päiviä, jatkaa arjen ja ajatusten, kirjallisen ja kirjavankin elämän kirjaamista. Tervetuloa uuteen osoitteeseen, jatketaan juttua siellä!

keskiviikko, 27. kesäkuu 2012

Kirjahylly täynnä säkeitä

Tänään tein löydön. Luin pienen tauon jälkeen Rooiboksen blogia, ja näin tämän. Runo. Kirjan selkämyksistä. Nerokasta.

Seurasin Rooiboksen linkkiä, ja päädyin Kirjantilaan, josta pomppasin Hesarin Nyt-liitteen juttuun. (Miten tämä juttu on mennyt silmieni ohi aikaisemmin???) Ja sitten surffasinkin jo Brain Pickings -sivuston kirjanselkämysrunojen seassa. Brain Pickingsin sivuilta löytyy vaikka mitä kiinnostavaa tämän kirjanselkämysrunouden eli book spine poetryn lisäksi.

Olihan sitä pakko kokeilla. Ajatelkaa nyt! Koko kirjahylly täynnä säkeitä!

Ensimmäinen kirjanselkämysrunoni on tällainen:

Suuret kertomukset

Tietämättömyys rakkaudesta

herrasmiehiä ja huijareita, yksityisiä keskusteluita

Kaikki mitä rakastin.

 

Toisen piti olla muusta kuin rakkaudesta, mutta...

Hidas yö olemisen talossa

Sinä päivänä:

rakkautta al dente

 

Kirjahylly näyttää ihan erilaiselta kuin ennen. Entistäkin paremmalta.

lauantai, 2. kesäkuu 2012

Että termari.

Olen aina pitänyt Akateemista kirjakauppaa ensisijaisesti kirjakauppana. En paperikauppana, en cd/dvd-kauppana, en tarrapuotina tai pehmolelumyymälänä. Mutta viime käynnillä kävi niin, että näin pingviinin ja oranssin värin ja tekstin (jotain kirjallista edes) - ja sitten olinkin jo kassalla. Myyjäkin näytti hieman häkeltyneeltä. "Että termari", hän tokaisi. "Että termari", taisin vastata.

Mutta nyt minulla on kirjallinen termospullo, joka on vain teetä varten. Kerouacin kirja on vielä lukematta (klassikkosivistysaukko nro XXX), mutta leikitään, että tämä on askel lähemmäs.

Sitä ennen luen Jukka Parkkisen Karhukirjeitä kaukomailta, ääneen tietenkin. Kyllä sen voimalla kaksi aikuista hytkyy. Jos teillä on lapsia, lukekaa heille Karhukirjeitä. Jos ei ole, lukekaa itsellenne ja läheisillenne. Se on hyvin käytettyä aikaa, sanoisin.

sunnuntai, 27. toukokuu 2012

Nykykirjallisuuden lukija lukee klassikkokirjallisuuden lukijan päiväkirjaa

Ihana kesän tuntu! Tai ehkä jo uskaltaa sanoa - ihana kesä!

Kävin toissaviikolla Forssassa, ja usutan kaikkia kirjallisuuden ystäviä menemään sinne vielä tämän kuukauden aikana. Forssan Kutomolla (Finlaysonin vanha tehdas) on toukokuun loppuun saakka Kirjalöytyö outlet - yli 3000 neliömetriä pinta-alaa vain kirjoille. Tarjolla on kymmenien kustantamoiden kirjoja varsin säälliseen hintaan. Itse selvisin reissusta alle viidelläkympillä, vaikka mukaan pääsivät nämä kaikk (alimman teoksen tosin sain lahjaksi)i:

Minttu Hapulin Tarot-tarinat olen jo lukenut. Pidin, kyllä, vaikka lyhyistä ja toisiinsa limittyvistä tarinoista jäi tunne, että tämä pitäisi lukea uudelleen, että saisi kaikista langanpätkistä kiinni. Mutta kiinnostavia tekstejä ja tarot-idea toimi hyvin olematta turhan alleviivaava.

Yrjänän Päiväkirja on meneillään. Yrjänä kertoo paljon uniaan. Juuri ennen kirjan aloittamista harmittelin, kun omat uneni eivät ole jääneet mieleen pitkiin aikoihin. Auttoiko ongelman ääneenharmittelu vai Yrjänän unien lukeminen, yhtä kaikki olen taas alkanut muistaa yöllisiä seikkailuitani. Seikkailu lienee hieman liioitteleva ilmaus, viime yönä minun piti keittää uppomunia reseptillä, joka oli mielestäni vääränlainen... Missä ovat lohikäärmeet, palatsit ja lentämisunet, missä komeat miehet?

Päiväkirja on saanut minut miettimään, mitä luen. Yrjänä luettelee paljon klassikoita, usein maailmankirjallisuuden, joita hän lukee. Eliot, Calvino, Vergilius, Dante, Pound, Herodotos, Plutarkhos, Rilke, Neruda... Osaa olen itsekin joskus lukenut, osaa en. Yrjänä seurustelee klassikoiden kanssa - ja tekstistä kuultaa kirjallinen lukeneisuus. Oma viimeaikainen kirjahistoriani sisältää huomattavasti uudempaa kaunokirjallisuutta. Runoja, novelleja, romaaneja, lastenkirjoja. Hämmästyin, kun lukupäiväkirjani tiesi kertoa, että vanhin tänä vuonna lukemani kirja on julkaistu vuonna 1998. Viime viikolla luin kyllä yhden lasten kauhukertomuskokoelman, joka on 1980-luvulta, sitä en ole vielä merkinnyt lukupäiväkirjaan.

En usko, että on tarpeen arvottaa lukemista sen mukaan, minkä aikakauden kirjallisuutta lukee. Mutta on mielenkiintoista, miten toisen ihmisen lukuhistoria saa tarkastelemaan omaakin. Olen iloinen, että olen pystynyt lukemaan näin paljon uudehkoa kaunokirjallisuutta, valtaosin kotimaista. Hurraa-huuto Riihimäen kirjastolle, jonka valikoimista löytyy vaikka mitä, myös uutuuksia todella nopeasti! Mm. Jari Järvelän Château Inkeroisen nautiskelin paitsi itsekseni myös lukemalla tarinoita ääneen armaalleni. Järvelä on yksi parhaista nykykirjailijoistamme, tohdin väittää.

Mutta toki Päiväkirjan kirjamerkinnät muistuttavat, että maailmankirjallisuuden klassikoissakin olisi vielä pureskeltavaa. Pitäisiköhän palata Italo Calvinon pariin? Paroni puussa teki aikoinaan vaikutuksen, mutta jostain syystä Calvinon lukeminen on hyytynyt sen jälkeen...

sunnuntai, 20. toukokuu 2012

Niitä päiviä

Tämä on niitä päiviä, jolloin ei osaa kirjoittaa varsinaista tekstiä. Sen sijaan kirjoittaa muistikirjaan tekstistä. Suunnittelee, hakee tunnelmaa, pyörittelee teemaa, kiertelee varsinaisen asian ympärillä. Toisaalta siinä on sijaistoiminnon makua, toisaalta se on olennaista prosessointia. Kummasta on tällä kertaa kyse - en voi vielä tietää. Mutta on mukavaa kantaa tekstiä mukana, katsella sitä eri puolilta, miettiä, mihin kaikkeen se taipuisi.

Tämä on niitä päiviä, jolloin tuntuu hyvältä lukea muiden tekstiä kirjoittamisesta. Aloitin A.W.Yrjänän Päiväkirjan. Istuin parvekkeella (lämmin ilma!) ja luin runojen ja laulujen kirjoittamisesta, elämästä niiden ympärillä, unista.

Olen äärettömän onnellinen keväästä, valosta, vihreydestä. Jokin kukkii pihapiirissämme, ulkona on huumaava tuoksu. Ja värit - ne ovat niin kirkkaat tähän aikaan vuodesta. Ihanaa, kun tuleva kesä on vasta alkamaisillaan. Tervetuloa, oli jo ikävä.

  • Henkilötiedot

    Kirjallisuuden läänintaiteilijan ja sanataideohjaajan reunamerkintöjä lukemisesta, kirjoittamisesta ja muista kiinnostavista asioista vuoteen 2012 saakka. Uusi blogi päivittyy osoitteessa paivihaanpaa.wordpress.com.

  • Blogi-arkisto

  • Tagipilvi