Olen lomaillut lähes koko kesän - ja se on tullut tarpeeseen. Toisaalta, kun työ ja harrastukset ovat näinkin lähellä toisiaan, ei täysin vapaalle edes voi päästä. Jo viime talvena, kun työtunteja kertyi hieman enemmän kuin tarpeen olisi ollut, haaveilin vapaa-ajasta, jolloin pääsisin - lukemaan. Toistan: lukemaan. Jälkeenpäin ajateltuna sain kyllä lukea viime talvena varsin paljon: romaaneja, runoja, novellikokoelmia, esseitä, yo-esseitä ja tekstitaidon kokeita, oppimispäiväkirjoja, lukupäiväkirjoja, sähköposteja, satuja... Mutta haaveeni takana ei ollut halu lukea mitä tahansa. Olennaista on vapaaehtoisuus. Se, että saan välillä aivan itse valita ihan minkä tahansa kirjan, lukea sen omaan tahtiini ja joko miettiä sen syvimpiä saloja - tai jättää miettimättä.

Nyt huomaan, että taukoa on ollut riittävästi. Vapaaehtoislukemista on riittänyt, säädellympi lukeminen houkuttaa taas. Olen jättänyt toiveitani syksyn uutuuskirjoista ja odotan listaa niistä, jotka saan arvosteltavakseni. Harkitsen uusien lehtien tilaamista. Mietin, millaisia tehtäviä teetän sanataidekursseillani, ja millaisia tekstejä saan niillä luettavakseni. Ja olenhan perustanut uuden lukupiirinkin ystävieni kanssa. Lukunälkä kasvaa!

Dekkareiden lukeminen kesälomalla on jo lähes klisee. Olenpas harrastanut sitä minäkin, joskaan pelkkiin dekkareihin en ole jaksanut tyytyä. Agatha Christien dekkarit kuuluvat jokaiseen vuodenaikaani, ne ovat turvalukemistoani. Niiden miljöö on ah niin yläluokkainen menneen ajan Englanti, jossa ihmisillä on rajattomasti aikaa matkustella, pelata bridgeä ja siemailla sherryä. Alussa tapahtuu jotain kamalaa - murha, joskus useampiakin - mutta
lopuksi murhaaja aina saadaan kiikkiin, paha saa palkkansa. Ja usein murhatöitä
ratkovat tutut henkilöt, Hercule Poirot ja neiti Marple. Voiko lukukokemus turvallisemmaksi muuttua?!

Nyt meneillään on uusi tuttavuus, Leonie Swannin Murha laitumella.
Teoksesta on puhuttu paljon, eikä vähiten sen yllättävän asetelman vuoksi: lampaat ratkovat lammaspaimenensa murhaa, pääosassa on lauman fiksuin lammas neiti Maple. Vielä on turhan aikaista sanoa kirjasta mitään erityisempää, olen vasta alussa.