Ihminen tarvitsee lorvimista. Tai kenties olisi täsmällisempää puhua aikatauluttomuudesta ja siitä, ettei ole pakko tehdä mitään - mutta saa tehdä vaikka mitä, jos haluaa. Olen viettänyt sellaisen viikon. Ja ajattelin viettää vielä pari päivää lisää.

Onnea on nukkua niin myöhään kuin haluaa ja silti vaipua vielä päivähorrokseenkin. Onnea on syödä hyvässä seurassa rakkaudella valmistettua herkkuruokaa. Onnea on leipoa keksejä, joihin upottaa reilusti valkosuklaata, pähkinöitä ja kuivattuja karpaloita. Onnea on lukea kirjaa ääneen, vuorotellen armaan kanssa, hihittää käänteille ja puhua henkilöistä. Onnea on kirjoittaa heti aamusta, kun kerrankin sellainen mieliteko tulee eikä ole kiire muualle. Onnea on nostaa malja uudelle keittiönpöydälle, josta teki kaupat ex-esinaisensa kanssa. Onnea on juhlia kahden loistokirjailijan yhteisteosta ja nähdä heidän vilpitön ilonsa vieraiden onnentoivotuksista (aiheesta keskustelua myös Grafomaniassa!). Onnea on tavata ystävä aamukahveilla ja messuta kirjoittamisesta. Onnea on tuntea itsensä niin rentoutuneeksi, että uusia työideoitakin alkaa versoa.

Nämä kukat sain Nastolan Säkeniltä kuun alussa. Fyysinen kimppu on jo jatkamassa kiertokulkuaan, mutta kuvassa kukat hehkuvat aina.

Aikataulutonta ja onnellista viikonloppua!