Jos teillä on kovasti vapaa-aikaa ja tarve tehdä jotain fyysistä, suosittelen muuttamista. Meillä ei välttämättä ollut kumpaakaan, mutta muutimmepa silti.

Sen jälkeen kun muutin lapsuudenkodistani omilleni, olen muuttanut usein. Tämä oli yhdeksäs kerta. En ole tainnut asua missään osoitteessa edes kolmea vuotta. Kaikkiin muuttoihin on ollut jokin syy. Joskus tarve muuttaa asumaan yksin, joskus kaksin, joskus työ, joskus rakkaus, joskus vuokrasopimuksen päättyminen. Kun ostin ensimmäisen oman asuntoni Tampereelta, jotkut arvelivat, että nyt asetun. En asettunut, ostin juuri kolmannen asuntoni. Tai pankinhan sekin on, ei tässä asunnonkokoisia setelitukkoja patjan alla pidetä...

Rakastan pohjapiirustuksia. Ja kaupunkien karttoja. Ne auttavat hahmottamaan, missä ollaan, millaista ehkä on. Voisi olla.

Nyt asetumme uuteen kaupunkiin. Kirjat ovat muuttolaatikoissa, kirjahyllyt osina, nukkumapaikkana kaksi patjaa olohuoneen lattialla. Hyvästelin eilen vanhan kodin, silitin sen värikkäitä seiniä. Keltaisia, violetteja, sinisiä. Täällä uudessa kodissa on vielä kovin vaaleaa. Onneksi keittiön kaapit hehkuvat retrokeltaista, vähän vihreään taittuvaa 70-lukua.

Tämä kuva on viime viikolta, nyt olohuone on paljon täydempi. Ja tapetittomampi, sillä vietin juuri villiä perjantai-iltaa repimällä tapetteja pois.

Työhuone. Todellakin work in progress -hengessä. Mutta vielä se tyhjenee, vielä sinne tulee tilaa kirjahyllylle ja kirjoittamisoppaille...

Kävin tänään kirjastossa, hankin kirjastokortin. Riihimäen kirjasto on avara ja valoisa. Selkeä. Istuin syrjäiseen paikkaan ja luin Nina Hemmingssonin sarjakuvakirjan Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt. Loistavaa. Mustaa huumoria, oivalluksia, sopivan vinoa. Ja mikä ihan tauko muuttohässäkästä! Melkein lainasin Sauli Niinistön Viiden vuoden yksinäisyyden, mutta vaihdoin kuitenkin Claes Anderssonin Kahteentoista vuoteen politiikassa. Pari muutakin kiinnostavaa kirjaa löysin, toivottavasti ehdin lukeakin. Lukupäiväkirja ei ole juuri merkintöjä tässä kuussa saanut.

Odotan jo, millaisia tarinoita tässä kodissa syntyy. Seinät kertovat jo omiaan, ja takapihan sorsapariskunnillakin oli jotain mielessä. Paperit, kirjat, kengät ja takit voivat olla vähän hukassa jonkin aikaa. Mielikuvitus ei, onneksi.