Miksi, oi miksi pienet tarinat ja huomiot jäävät bloggaamatta? Tekee mieli syyttää Facebookia - siellä voi näppäröidä napakan statuspäivityksen, jossa kertoo jostain päivän pikkutapahtumasta. Ja kun tilaa kertomiselle on niukasti, tulos voi kuulostaa jopa paremmalta kuin pitkästi kerrottu juttu. (Tai sitten olen vain laiska.)

Tämä viikko on tuntunut p-i-t-k-ä-l-t-ä. Luultavasti siksi, että tämä viikko on aloitusviikko. Tapasin neljä uutta ryhmää tällä viikolla. Kolmen kanssa jatkan, yksi oli kertaluonteinen. Pidän aloituksista, ekat kokoontumiset ovat tärkeitä. Ja miten iloinen olenkaan ryhmistäni! Keväällä opetin kovin vähän, nyt tuntuu hyvältä päästä taas kiinni opetustöihin! Mutta kun viikkoon mahtuu lukuisia uusia ihmisiä ja ryhmätilanteita, ei ihmekään, että ihminen kiittää viikonloppuvapauttaan, ostaa läjän kynttilöitä ja avaa suklaalevyn kotiin päästyään. Vielä kun jaksaisi hakea punaviiniä - mutta tuskin. Ja onhan kaapissa likööriä, sitä voisi siemailla pikarillisen vaikka kylvyssä loikoillessaan.

Löysin myös uuden kirjakaupan. Tai... Säläkaupan. Kuljin Lahdessa ostoskeskuksen läpi, ohitin sekalaista tavaraa myyvän kaupan, olin jo kulkemassa ohi, kun näin kirjat. Kello lupasi, että aikaa on, siispä puotiin. Kirjavalikoima ei ollut kovin laaja, mutta sitäkin omituisempi. Suorastaan hätkähdin, kun näin Miten kirjani ovat syntyneet 2 -pokkareita. Siis useita! Painovuosi 1980, hintaa 4,90. Mistä nuokin lie pelastettu! Ostin oman kappaleeni. Tiskillä myyjä vilkaisi kirjaa ja kommentoi: "Siitä päivän mietelauseet sitten." Häkeltyneenä vain hymyilin. Myyjä pakkasi kirjan tonttukuvioiseen paperipussiin. Nauratti, kun kävelin pois. Ensi viikolla taidan käydä ostamassa pari muuta kirjaa. Saankohan nekin tonttupussiin?