Muistan ajan, jolloin sunnuntait edustivat tylsyyttä, pysähtyneisyyttä ja pelkkää maanantain odotusta. Liekö seestymisen merkki, kun alkaa nauttia sunnuntaipäivistä?

Sunnuntai on ihana vapaapäivä. Iso osa kansasta on vapailla, ja se jollain tapaa tuntuu, vaikka viettäisi sunnuntain ihan itsekseenkin. Nykyään kaupat saavat olla auki, mutta ei niissä tungosta ole (tai sitten minulla on käynyt hyvä tuuri, en kuitenkaan kovin usein shoppaile sunnuntaisin...). Ja jotenkin meininki on leppoisaa.

Sunnuntaina sanomalehdessä on eniten lukemista. Ja kun (jos!) takana on lauantaivapaa, rentous tulee olemiseen niin helposti. Sunnuntairentoudesta kertonee sekin, että yksinkertaisesti unohdin eilen kirjoittaa blogimerkinnän. Sunnuntaisin ei tarvitse olla koneella.

Se ainoa miinus viikon viimeiselle päivälle onkin se, että seuraava päivä on maanantai. Ajatukset lipsahtelevat alkavaan työviikkoon. Olisi viisainta käyttää maanantai toimisto- ja suunnittelutöihin, jos maanantaina on opetusta tai muita keikkoja, sunnuntai läikittyy väkisinkin työajatuksilla.

Mutta oi ihana sunnuntai! Hitautta, rauhaa, vetkuttelua, nautiskelua. Ja voi sitä sunnuntaina olla reipaskin. Mennä vaikka Aulangolle, käydä ihmettelemässä näkötornia. Ja sitten palata kotiin ja syödä hyvin, nauttia hieman viiniä ja jatkaa hidasta elämää.