Se on sitten sunnuntai. Ikkunasta näkyy harmaa maisema, asfaltti kiiltää tummanharmaana, lisää vettä sataa sen pintaan. Vastapäinen talokin näyttää tummemmalta, kun se on märkä. Ihmisiä liikkuu vain vähän, eikä tästä korkeudesta näy heistä juuri muuta kuin musta sateenvarjo, toisinaan kyyry ryhti. Kirkonkellot kuuluvat etäisesti raollaan olevasta ikkunasta. Lämpömittari näyttää juuri ja juuri kymmentä astetta.

Kuulostaa ankealta. Mielialani ei kuitenkaan ole sellainen. Sunnuntai, tällä kertaa kotipäivä, koko päivä aikaa tehdä asioita omaan tahtiini. Töitä pitää tehdä, siinä mielessä tämä ei ole vapaapäivä, mutta ei tarvitse lähteä mihinkään töiden vuoksi. Työpöydällä on suuri mukillinen teetä, taustalla soi Emma Salokoski Ensemble (maistiaisia voi kuunnella täältä), joka sopii tähän päivään täydellisesti. Laitoin jalkoihini äidin tekemät villasukat. Myönnän, että nyt tekisi mieli vain fiilistellä tätä oloa, mutta lupaan potkia itseni puurtamaan vähän myöhemmin. Ei kai nyt kirkonmenojen aikaan pidä töitä tehdä?

En ole täysin varma suhteestani sunnuntaipäiviin. Pidän niiden raukeudesta, tapahtumattomuudestakin. Kauppojen kiinniolo vain korostaa sitä. Ja vaikka kaupat olisivat aukikin, tuskin niissä kävisin sunnuntaipäivieni ratoksi. Ruokakaupassa ehkä, mutta muuten - enpä usko. Sunnuntait ovat lötköttelyä varten, vetkuttelua ja lekottelua, hyvää ruokaa ja kiireettömyyttä varten. Olen suunnitellut ystävieni kanssa, että elvyttäisimme perinteisen sunnuntaipäivällisperinteen ja ryhtyisimme vuorotellen kokkailemaan toisillemme sunnuntaisin. Ajatus viehättää minua kovasti. Ruokaa, juomaa, ystäviä, aikaa. Mitä muuta ihminen tarvitsee? Toistaiseksi emme ole saaneet perinnettä käyntiin, mutta eiköhän syksyn tulo kannusta tähänkin.

Sunnuntaiden toinen - huonompi - puoli on äsken ylistämässäni tapahtumattomuudessa. Joskus joutenolo on kovin vaikeaa. Mitään ei tapahdu, joka paikka on kiinni, lekottelu tuntuu nihkeältä pakkopaidalta. Opettajan työssä (kuten varmasti monessa muussakin ammatissa) sunnuntaita ei edes voi kokonaan käyttää lepäämiseen. Maanantain tunnit tulevat, niitä on valmisteltava, materiaalit pakattava, orientoiduttava henkisesti aamun oppitunteihin. Seuraavan päivän aamuherätys on pidettävä mielessä, on ikään kuin rauhoituttava seuraavaa päivää ajatellen eikä riekuttava tarpeettoman myöhään. Sunnuntaina järkevöidytään viikonlopusta arkeen.

Minä taidan nyt kuitenkin ottaa toisen jättikupillisen teetä. Tänään suhteeni sunnuntain kanssa on hyvällä tolalla.