Ehkä on vielä liian aikaista päästää tämä kirja tähän joukkioon - näin miettii nihkeämpi puoli itsestäni. Se toinen puoli on täysin varma, että kirja on paikkansa ansainnut.

 

Aloitin nurinkurisesti. Katsoin syksyllä Oman elämänsä sankari -elokuvan. Voi, miten pidin siitä! Niin täynnä elämää, ajatuksia, tunteita, kaikkea! Iloitsin viisaudestani, olinhan ostanut elokuvan itselleni.

 

Myöhemmin syksyllä luin John Irvingin Elokuvaurani-kirjan, jossa hän kertoo, miten Oman elämänsä sankari taipui romaanista elokuvakäsikirjoitukseksi. Mainio kirja, hyvää oppimateriaalia heille, jotka kirjoittavat - ja heille, jotka valittavat, ettei elokuva ole sama kuin kirja. (No ei tietenkään ole! Kaksi eri taiteenlajia, miten ne voisivatkaan olla samanlaisia... Käsittelytapa on eri, kun esitysmuoto vaihtuu, väistämättä.)

 

Lopulta joululoman lopulla ryhdyin lukemaan itse romaania. Yli 600-sivuinen mötikkä kieltämättä hieman hirvitti. Mietin, voisiko jännite kantaa kaikkien noiden sivujen läpi, etenkin, kun tunsin jo tarinan noin suunnilleen.

 

Se tapahtui välittömäsi. Lumous. Tiedättehän sen huimaavan tunteen, kun kirjan tarina tuntuu niin todelta ja läsnäolevalta, että kaikki ympärillä oleva unohtuu? Sitten sitä vain lukee ja nauttii, lukee ja nauttii. Homer Wells, Wilbur Larch, Melony, Wally, Candy, Angel... Vietin aikaa heidän seurassaan, kuljin heidän rinnallaan. Kirjastokappaleeni takakannessa on ote Tiina Mertasen arviosta: "Oman elämänsä sankari on kokonainen romaani, täyteläinen ja kypsä. Siihen mahtuu koko elämä." Samaa mieltä!

 

Puhuin kirjasta ystäväni kanssa. Mietimme, miten Irving osaakin olla niin hyvällä tavalla pateettinen. Teksti soljuu luontevasti, lauseet vain asettuvat paikoilleen ja tarina etenee. Hämmästelin myös sitä, miten komeasti Irving kuljettaa montaa eri tarinaa ja vaihtaa paikkaa useasti jopa yhden virkkeen sisällä. Ja koko ajan minä lukijana pysyn mukana, en jää epäröimään, että kukas tämä nyt ja missäs ihmeessä.

 

Elokuva ottaa mielestäni voimakkaammin osaa aborttikeskusteluun kuin kirja. En sano, etteikö kirjakin aihetta käsittelisi, mutta elokuva on kenties vielä keskittyneempi aiheeseen. Kirja on paljon laajempi, siihen siis mahtuu muutakin.

 

Oman elämänsä sankari kertoo hienosti valinnoista ja niiden vaikeudesta. Siitä, miten moraalia voi miettiä, mutta elämä ei ole aina niin yksinkertaista, että asioihin olisi selkeät oikeat vastaukset. On suorastaan kaunista lukea, miten romaanin henkilöt sovittelevat itseään elämänsä moninaisiin käänteisiin ja valintoihin. Jotenkin lohdullista myös.

 

John Irving: Oman elämänsä sankari.Suomentanut Kristiina Rikman. Otava 1985.