Ihana juhannuspäivä eilen! Perjantaina juhlistin keskikesää rakkaiden ystävieni kanssa, eilen nautin omasta seurastani. Mieliala vaihteli kuin päivän sää konsanaan, vaikka ihan raekuuroksi asti tunne-elämäni ei heilahtanut. Sentään!

Nappasin Mymskältä meemin, joka asumisaiheellaan innosti muisteloimaan. Kun päivä muutenkin meni kotia laitellessa (vietin pari intensiivistä tuntia silitysraudan kanssa, nyt on verhot akkunoissa!), voin aivan hyvin muistella menneitäkin koteja.

1. Muutin pois kotoa 20-vuotiaana, kun sain opiskelupaikan Tampereelta. Oi, miten innoissani olin kaikesta! Ja Tampere pitää otteessaan. Mihinkäs täältä lähtisi.

2. Ensimmäisen oman kotini ostin tänä keväänä. Mutta jos palataan siihen ekaan Tampereen asuntoon: se oli kolmio Papinkadulla, jaoin sen rakkaan ystäväni Elinan kanssa.

3. Muutin asumaan Papinkadulle Ellun kanssa. Vuokranantajamme B vuokrasi asunnon kalustettuna - varsin runsaasti kalustettuna, voisi jopa sanoa. Kaapeissa oli kippoa ja kappoa riittämiin. Muistan, että B:n valkoinen sohva oli ihanan mukava, juuri sopivaksi kulahtanut. Sohvapöydän teimme isosta pahvilaatikosta, jonka päälle laitoimme tummansinisen kankaan. Hyvä oli!

4. Kotoa mukaan otin kirjani, vaatteeni ja joitain saamiani astioita. Valokuvat ja päiväkirjat, pari huonekalua. Silloin tavaraa oli jotenkin vähemmän kuin nyt, muuttokin sujui nopeammin...

5. Vuokran maksoin ajallaan. Ei tullut mieleenkään jättää vuokraa rästiin.

6. Ensimmäinen työpaikkani oli varmaankin Seinäjoen seurakunnan rippileiri, jossa olin isosena. Seiniksen srk työllisti minua monena kesänä myöhemminkin, Honkiniemessä on tullut oltua! Melkeinpä pitäisi tehdä sinne nostalgiaretki. Tai pyytää, pääsisikö vielä töihin. Edes yhdelle riparille!

7. Ensimmäinen sohvani on perintösohva. Ei mitään antiikkia, höpö höpö! Sohva on 1970-luvun henkeen ruskea, ja on seurannut minua asunnosta toiseen. Muistaakseni se on kuulunut ensin isovanhemmilleni, sitten vanhemmilleni, ja nyt minä käytän sitä. Enkä luovu! Sohva on isohko, ja sen kavereiksi kuuluu kaksi nojatuolia. Kaikissa on leveät puiset käsinojat, joille voi laskea teekupin tai kirjan. Tai joita voi käyttää apupöytinä, kun kirjoittaa.

8. Alkuaikoina ruuaksi tuli tehtyä monenmoisia ja -makuisia kasvissössöjä. Myös Pirkka-pastaa ja pinaattilättyjä kului. Enää en ole niin kokeileva ruuanlaittaja - mutta en myöskään muista, milloin olen viimeksi ostanut pussipasta-aineksia tai pinaattiohukaisia...

9. Kahvin keitin vain vieraille, kuten nykyäänkin. Kaffinkeitinkin on perintökamaa, ja todella harvoin käytössä. Olen vannoutunut teen ystävä, ja tyrkytän teetä vieraillenikin. Mutta jos nätisti pyytää, saa kahviakin. Lupaan.

10. Siivosin silloin kun viitsin ja muistin. En jaksa säännöllisiä siivouspäiviä tai yltiötarkkaa järjestyksenpitoa. Onneksi kämppiksenikään ei ollut siivousnipo, jaoimme saman siisteyskäsityksen. Siisti koti on mainio asia, mutta voin helposti elää paperipinojen, täysien roskisten ja vaatemyttyjen seassa.

11. Rahaa oli sen verran, että selvisin.

12. Perhettä näin silloin tällöin, mutta viihdyin Tampereella heti oivallisesti, enkä kiitänyt joka viikonloppu takaisin lakeuksille.

13. Ajokortin ajoin heti 18-vuotiaana. Silloin ajoin paljon, sain auton usein käyttööni.

14. Ensimmäinen autoni on yhä ostamatta. En keksi yhtäkään hyvää syytä, miksi minulla pitäisi olla auto. Pääsen lähes aina julkisilla sinne, minne haluankin, ja taksejakin osaan käyttää. Tavoitteenani on olla autoton mahdollisimman pitkään. Olen junafani.

15. Olen asunut omillani 20-vuotiaasta alkaen. Koko aikaa en ole asunut yksin, väliin mahtuu vuosia niin kämppiksen kuin avomiehenkin kanssa, mutta nyt elelen taan yksin - tai kaksin, jos hurmaava pieni koiruus lasketaan asuinkumppaniksi.

16. Kodinkoneista tärkein on pesukone. Ei tulisi mitään, jos pitäisi pyykätä vaatteet ja pyyhkeet ja lakanat käsin. Rakastan tiskikonettakin, mutta tiukan paikan tullen valitsisin pesukoneen. Vaikka onhan se jääkaappikin aika mahtava kapistus...

17. Asun tätä nykyä ensimmäisessä omistusasunnossani, jonka seiniä en lakkaa ihastelemasta, olenhan ne aivan itse maalannut. Jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut, että rakastuisin kerrostalokaksioon, en ehkä olisi uskonut.

18. Autoilen harvoin - ja yleensä istun kyydissä. Opistolle mentäessä kuljen osan matkasta taksilla, ja moni Seinäjoen ja Ilmajoen taksikuski on tullut tutuksi. Ilmajoella käytän aina samaa taksia, jolta tiedän saavani hyvää palvelua. Koska ajan itse kovin harvoin, en osaa rentoutua ratissa kuten ennen. Yllättävän nopeasti ajotuntuma silti palaa. Ja jos olen autossa yksin, laulan. Lujaa.

19. Eniten kaipaan alkuajoista kenties tietynlaista vapautta. Toki opinnot piti hoitaa, mutta luennon saattoi jättää väliin, jos laiskotti. Töiden suhteen ei oikein voi toimia noin! Mutta jos saisin palata takaisin alkuaikoihin, en tekisi sitä. Pidän liikaa nykyisestä elämästäni. Enkä enää haluaisi olla 20-vuotias.

20. Parasta elämässä on sen hämmästyttävä runsaus. On niin paljon selvitettävää, ymmärrettävää, ihmeteltävää, pelättävää, rakastettavaa.