Yle Areena on mahtava. Kun makasin flunssassa ja kaikki Poirotit oli jo nähty, katselin Areenasta kotimaisen tv-elokuvan. Sunnuntaina kudoin mekkoa ja annoin Peter Franzénin lukea minulle kirjaansa. Tänään tein töitä ja kuuntelin Jyrki Kiiskistä (jota voitte tekin kuunnella vielä viikon ajan, ja Eino Santasta ja Markku Pääskystä myös, klik vaan!). Melkein välittömästi ohjelman jälkeen kerroin Kiiskisen kirjoitusmetodin ystävälleni, ja päätimme soveltaa sen omaan käyttöömme. Emme ihan Kiiskisen tapaan, vaan omiin aikatauluihimme sopivammalla tavalla. Katsotaan, mitä se tuottaa.

Kiiskisen uusin kokoelma on kirjoitettu siten, että hän on vuoden ajan antanut itselleen luvan kirjoittaa aina kuukauden kuusi ensimmäistä päivää. Ei muulloin. Yksi runo per päivä, siispä kokoelmassa on 72 runoa. Metodi toimi, tekstit kuulemma alkoivat suorastaan kihistä päässä ja piti toppuutella, että ei vielä saa kirjoittaa, ensimmäisenä päivänä vasta.

Kyse on siis kirjoittamispakotteesta. Kiiskinen mainitseekin Jaques Jouet'n, joka kirjoitti metrorunoja siten, että junan liikkuesssa sai miettiä muttei kirjoittaa, asemalle pysähdyttäessä sai kirjoittaa muttei miettiä. Jouet on inspiroinut minuakin, tosin metrorunoja en ole vielä kirjoittanut. Voisinkin joskus suhata Helsingin metrolinjaa ees ja taas, ihan lyyrisenä...

Ja paitsi että tykkään Areenasta, tykkään siitä, että netin kautta voi kuunnella radiota suorana. Ihanaa, ei enää aseman etsimistä hieman heikohkolaatuisen radioni säätimillä!