Manasin hiljattain pariinkin otteeseen, kun kiireettömäksi luulemani päivä ei suostunutkaan kiireettömäksi. Koko ajan tuli jotain, piti hoitaa asiat a, b ja ehkä se jonnekin unohtunut ö:kin. Jupisin, että harhaa koko kiireettömyys, jolloin ystävä kehotti elämään harhan todeksi.

Helppohan se on sanoa.

Silti, tänään elin verkkaisesti. Nukuin niin pitkään kuin huvitti. Kävin lounastreffeillä ystävän kanssa, sain kirjoitustehtävän. Tein asioita, joista tuli hyvä mieli (skonssien syöminen hillon ja tuorejuuston kera kuuluu niihin). Katsoin Elizabethtown-leffan - näin sen kesällä ensimmäisen kerran ja ihastuin, helmikuussa poimin dvd:n alelaarista mukaani ja pidin (pidän!) elokuvasta edelleen. Hyvämielielokuva, siitä on kyse. Sellaisia tarvitaan.

Illalla vähän tuntien suunnittelua, pari sähköpostia - ja sitten taas paluu rentoiluun. Olen viime aikoina ollut niin paljon reissussa, että omassa kodissa oleminen on luksusta. Vielä kun joku tulisi ja siivoaisi...

Tällä kiireettömyyspäivällä jaksaa taas. Sen verran kivaa tänään on ollut, että ajattelin ottaa tavaksi. Ja suositella muillekin!