Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemeltä oli pyydetty juttua otsikolla "Kirja yöpöydälläni". Katseeni siirtyi välittömästi omaan yöpöytääni, joka on heti työpöytäni vierellä. Työ- ja yöpöytää erottaa paitsi yksi ainokainen t-kirjain, myös vaivaiset pari senttiä.

Näky ei ollut kaunis. Yöpöydälle tuppaa kertymään kaikenlaista, lähinnä luettavaa kuitenkin. Seuraava kuvamateriaali saattaa järkyttää siivousintoisia, pedantteja tai heitä, joilla jostain järjettömästä syystä on mielikuva minusta siistinä ihmisenä:

1835781.jpg

1835779.jpg

Käydäänpä aineisto läpi.

*Vihreä kirja, jonka selkämyksessä lukee Hemma, on muistikirja.
*Sen alla on aloitettu Kari Hotakaisen Huolimattomat-romaani, joka poikkeuksellisesti ei oikein vedä. Pidän Hotakaisesta, mutta tämä tökkii.
*En yleensä lue sanomalehtiä sängyssä, mutta Aamulehden Moro-liite on unohtunut yöpöydälle. Miksi oi miksi, voisi kysyä, sillä Moro on valitettavasti AL:n huonoin liite, luen sen silkasta velvollisuudentunnostani. (Ja taas voisi kysyä, miksi...)
*Pentti Saarikoski-osastoa edustaa kolme  kirjaa: Saarikosken Nuoruuden päiväkirjat, Tuula-Liina Variksen Kilpikonna ja olkimarsalkka sekä Saarikosken Tähänastiset runot -kokoelma. Kertoilen lauantaina Saarikoski-suhteestani Pohjanmaan kirjailijoiden tapahtumassa, joten olen vähän elvyttänyt suhdetta.
*Katri Tapolan trilogia Kivikauppaa ja ketunleipiä, Konnanmontulle hyvä kyyti ja Jääpuikkoja ja jälkiä lumessa liittyy työasioihin ja erityisesti PKK:uun.
*Lionel Shriverin kehuttu Poikani Kevin on jäänyt alimmaiseksi, mutta kuvan ottamisen jälkeen olen jo aloittanut kirjan lukemisen. Pidän siitä, ainakin neljänkymmenen ensimmäisen sivun kohdalla.
*Puna-musta muistikirja on tuntisuunnitelmia varten. Minulla oli aikaisemmin samanlainen, mutta sini-musta. Se tuli jo täyteen, joten syksyn kunniaksi aloitin uuden kirjan. On helppoa, kun tuntisuunnitelmat ovat samoissa kansissa, voin tarkistaa, mitä teimmekään ryhmän kanssa viime kerralla tai vuosi sitten.
*Simone deBeauvoirin Toinen sukupuoli on jäänyt yöpöydälle, kun tarkistin sieltä erään sitaatin: "Kukaan ei ole naista kohtaan kopeampi, hyökkäävämpi ja halveksi häntä enempää kuin miehisyydestään epävarma mies."
*Majgull Axelssonin Toista tietä on ollut hyllyssäni jo jonkin aikaa. Eräänä iltana päätin aloittaa sen, mutta jokin ei nyt ole kohdallaan, kirja ei houkuta yhtään. Ehkä joskus myöhemmin sitten.
*Mika Waltarin Antero ei enää palaa on myöskin kesken. Olen luvannut kirjoittaa siitä lyhyen esittelyn, mutta lukuprojekti on jäänyt puolitiehen. Olen tosin lukenut kirjan aikaisemminkin, ja sen avoin asenteellisuus sekä huvittaa että raivostuttaa minua. Kirja kertoo jatkosodasta. Päähenkilö Anteron kohtalon arvannette jo kirjan nimestä.
*Marko Hautalan Itsevalaisevista kirjoitinkin jo aikaisemmin.
*Alimmaisena pilkottaa pari Kotiliettä, yksi Uuden Naisen numero ja lasten fantasiakirjallisuutta käsittelevä monistettu artikkeli.
*Agatha Christien Hiirenloukku ja Eeva Kilven Naisen päiväkirja näyttävät juurtuneen yöpöydälle, molemmat ovat kesken, mutta en muista, milloin olen viimeksi ne avannut. Ovat vain jääneet. Naisen päiväkirja on jo kakkoslukukierroksella.
*Lisäksi pöydällä on kahta erilaista käsivoidetta, mittanauha ja viivotin (neuloin sängyllä istuen ja piti mittailla kavennusten kohtaa). Ja tietenkin lukuvalo. (Ja vähän pölyä, mutta ei puhuta siitä, shhh.)

Mitä tämä kertoo minusta? Tuskin mitään valtavan hienoa, yllättävää tai uutta. Ehkä sen, että ennen nukahtamista täytyy saada lukea jotain. Edes muutama rivi, muuten nukahtaminen on vaikeaa.