Odottaminen on kamalaa. Tulevaisuustietojen odottaminen. Sen, onko tarpeeksi jotain päästäkseen sinne, minne haluaa.
Juuri äsken tuli tieto, että olen tarpeeksi jotain. Oi iloa! Ihan oikeasti, ne valitsivat minut TeaKin avoimen yliopiston teatterikirjoittamisen kurssille! Olen nyt lukenut sähköpostiviestin aika monta kertaa läpi - ihan vain varmistaakseni, että olen ymmärtänyt oikein. Kyllä, olen innoissani!
Hauskaa (?) tässä on se, että hain opintoihin kohtuurennosti, en oikeastaan osannut silloin vielä jännittää tuloksia. Kunhan kirjoitin vaaditut ennakkotehtävät, joista osan muokkasin vanhoista teksteistä. Sitten kun tajusin, että tuloksien pitäisi tulla varsin pian ja nyt ja mieluiten heti, alkoi paniikki kehittyä. Että entäs jos en olekaan tarpeeksi hyvä tai kehityskelpoinen tai luova tai mitä nyt sinne pitäisikään olla. Tuloksia odotellessa ymmärsin, miten innoissani jo olen työpajasta ja miten tärkeää minulle olisi sinne päästä. Ja siitä se odottamisen tuska sitten alkoikin kehkeytyä...
Mutta nyt, kaikki hyvin. Tämä tieto on mitä parhain uutinen tälle viikolle. Taidanpa ottaa itse tekemääni sitruunasorbettia tämän kunniaksi. Lounasruokaahan sekin on, eikös?
