Minulla ja Simone de Beauvoirilla on pari yhteistä nimittäjää. Meillä on ehkä jonkin verran ikäeroa, mutta olemme syntyneet samana päivänä. Olemme myös molemmat feministejä.

Luin de Beauvoirin tunnetuimman teoksen, Toisen sukupuolen, opiskeluaikoinani naistutkimuksen tenttiin. Olin ostanut oman kappaleeni vähän aikaisemmin Akateemisesta kirjakaupasta. Tammen klassikkopokkarin kansi oli jaettu kolmeen alueeseen: ylinnä kuva kirjailijasta, keskellä valkoisella kirjailijan ja teoksen nimi, alinna pelkkä väri (de Beauvoirin kirjassa violetti) ja kustantamon nimi ohuin kursiivikirjaimin. Kannen kuvassa de Beauvoir istuu pöydän ääressä, hänen edessään on sekalainen pino papereita, joista yhteen hän tekee kynällä merkintöjä. Taustalla on ikkuna, josta näkyy jotain - ehkä pala kattoa.

Jostain syystä muistan erityisen hyvin, että luin Toista sukupuolta junamatkoilla. Tein alleviivauksia (joita en yleensä tee!) erivärisillä puuväreillä, lisäksi raapustin marginaaleihin huomioitani lyijykynällä. Myöhemmin on hauska katsoa, mitä kohtia olen tuolloin pitänyt merkittävinä ja mitä avainsanoja tai huudahduksia olen sivujen reunoille tuhertanut.

Toinen sukupuoli teki minuun suuren vaikutuksen. Toki myönsin ja myönnän, että se on osin hyvin pessimistinen, kyyninenkin. Naiseutta ei nähdä ilona. Biologia näyttäytyy raskaana taakkana. Ja toki se on oman aikansa tuote. Silti kipakkasanainen de Beauvoir kirvoitti minussa useita ilahtuneita reaktioita: Juuri näin! Tätä minäkin tarkoitan! Mikä ilo, kun joku osaa pukea sanoiksi ne ajatukset, jotka omassakin päässä ova pyörineet, mutta jotka eivät ole saaneet järkevää hahmoa. Marginaaleista näkyy, että olen myös esittänyt vastaväitteitä. Jos lukeminen parhaimmillaan on keskustelua kirjan kanssa, olen käynyt kunnon debatteja de Beauvoirin kanssa!

Muistan alleviivanneeni tämän kohdan kirjan saatesanoista jo ensimmäisellä selauskerrallani: Kaikille alemmuuskompleksista kärsiville on tarjolla ihmesalvaa: Kukaan ei ole naista kohtaan kopeampi, hyökkäävämpi ja halveksi häntä enempää kuin miehisyydestään epävarma mies.

Simone de Beauvoirin tunnetuin lausuma on tämä: Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan. Hämmennyin toden teolla, kun näin tämän sitaatin muutama vuosi sitten iltapäivälehden iltatytön kuvan alla. Tiedättehän nuo muka-eroottiset tyttökuvat, joiden alla on kuvassa olevan tytön "terveiset lukijoille". Yleensä tekstit ovat simppeleitä "uskallatko lähteä uimaan kanssani" -tyyppisiä, hivenen flirttailevia lausahduksia. Niinpä de Beauvoir-sitaatti todella pomppasi esiin. Tietenkään missään ei mainittu, kuka ajatuksen oli ensin sanonut... Yhtä kaikki päällimmäiseksi jäi vaikutelma, että kuvan tyttö ei tainnut ymmärtää sitaattia. Toisaalta, hänhän juuri teki, esitti naiseutta poseerauskuvassaan. Toisaalta, sitaatti tunnetulta feministiltä on aika vahva kommentti iltatyttökuvan alle laitettavaksi. Kovin emansipatorista vaikutelmaa kuva ei välittänyt. Ehkä sitaatin käyttö kertoo vain siitä, että de Beuvoir on tunnettu ajattelija.

Simone de Beauvoirin syntymästä tuli tänään kuluneeksi sata vuotta. Olkoon vuotenne tasa-arvoinen ja ajatuksia herättävä, lukijat!