Terveiset Canterburysta! Palasin eilen kotomaan kamaralle vietettyäni miniloman ystäväni luona Englannissa. En ole matkaillut aikoihin - miksi, voisi kysyä, mutta syitähän riittää. Yleensä kyse on ajasta tai rahasta. Kun on toista, ei ole toista. Ja pienen eläimen omistajan täytyy miettiä sitäkin, mihin pieni eläin laitetaan matkan ajaksi. En myöskään ole löytänyt itsestäni yksinmatkaajaa, eli haluan mieluusti lähteä matkalle jonkun kanssa. Siispä yhtälöön tulee lisää muuttujia: pitäisi saada ainakin kahden ihmisen rahavarannot ja lomat yhtä aikaa kuntoon.

Mutta nyt siis pääsin poistumaan Suomesta. Jälleen tapahtui se matkustamiselle tyypillinen aikavääristymä: Vaikka olin poissa vain pari päivää, se tuntui paljon pidemmältä. Höh, miksei kaikki muuttunut poissa ollessani? Vaikka olin niiiiin pitkään reissussa? (Joku viisas voisi nyt miettiä, luulenko todella, että Suomi tai edes Tampere ei kestä luhistumatta, jos minä en ole paikalla...)

Työasiat olivat sen verran mielessä, että teksteistä keskusteltiin ahkerasti tällä matkalla. Niin omista kuin muidenkin. Muiden muassa Laura Saaren Tyyppiteoria oli ahkerassa ruodinnassa. Mykistäväksi kirjaa ei voi kuvata, niin paljon se on herättänyt keskustelua ystäväpiirissäni.

Sorruin ostamaan taas yhden kirjoittajaoppaan. Olisin ostanut toisenkin, mutta ystävä ymmärsi hillitä minua. Scott Edelsteinin The Complete Writer's Kit hyppäsi matkalaukkuuni osittain siitä hilpeästä syystä, että se sisältää "sälää". Tämä matka vahvisti itsetuntemustani: Olen selkeästi ihminen, joka viehättyy kauniista pakkauksista ja sälästä - kirjoittajaoppaan tapauksessa sälä tarkoittaa sitä, että oppaan lisäksi pakkaukseen kuuluu minikirja ja korttipakka, jonka korteissa on Natalie Goldbergin viisauksia. Edelsteinin opas vaikuttaa hyvältä, joskin olen vasta selaillut sitä. Tähän asti kirja on tarjonnut varsin konkreettisia ohjeita kirjoitusvälineiden hankkimisesta ja omien kirjoittamismotiivien miettimisestä. Mielenkiintoista.

Joidenkin mielestä tämä ei ehkä kuulu kirjoittamiseen, mutta minusta kirjoittaminen ja tee kuuluvat yhteen. (Oikeastaan, mihin tee ei kuuluisi?) Kävimme ihanassa teekaupassa, jonka runsaiden valikoimien äärellä olin aivan haltioissani. Puodissa myytiin Ringtonsin teelaatuja, mutta myös kahvia ja kaakaota ja kuppeja ja kannuja ja muuta teehen liittyvää tavaraa. Päädyin lopulta (vain!) kolmeen eri teelaatuun. Appelsiininkuorella maustettua mustaa teetä, mustaa luomuteetä, jossa on ruusun terälehtiä ja "talviteetä", mausteista, tuoksultaan hieman rommiin vivahtavaa mustaa teetä. Tarvitseeko mainita, että pakkaukset ovat erittäin kauniit? Vahinko, etten omista digikameraa.

Nyt etsin Sitä Oikeaa skonssiohjetta. Kävimme lauantaina aamiaisella Doverin valkeilla kallioilla somassa teehuoneessa (jonka  nimen olen jo unohtanut, argh). Skonsseja ja kakkuja ja tietenkin teetä. Mmmm.