Tämä nainen on rakastunut. Mitäpä uutta siinä, voisi joku tuhahtaa, rakastumisiahan tuon naisen elämä on täynnä. Milloin se on rakastunut chai-teehen, milloin Risto Rasan runoihin, milloin hitaisiin aamuihin, milloin Orivedeltä löytämäänsä kouvolalaismieheen. Pysyviä rakastumisia nämä, huomautettakoon. Mutta nyt uutena rakastumisena - Praha.

Olin heinäkuun lopulla viikon Prahassa Pirkanmaan taidetoimikunnan taiteilijaresidenssissä. Residenssi on sekä Pirkanmaan että Pohjanmaan taidetoimikunnan, molemmilla taidetoimikunnilla on omat viikkonsa, jolloin alueen taiteentekijät voivat asuntoa käyttää. Minä hain residenssiviikkoa kirjoittajaryhmä Dieselin kanssa jo viime vuoden joulukuussa, ja nopeasti tuli tieto, että heinäkuun viimeinen viikko on meidän. Ja lopulta pääsimme matkaan!

1250337015_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Yllä asunnon ulko-ovi, itse asunto sijaitsi kerrostalon kolmannessa (vai neljännessä?) kerroksessa. Ihana asunto. Tilava, siisti, loistava sijainti, kaikki tarvittavast mukavuudet lähellä. Olen mm. aina ulkomailla ollessani ihan innoissani ruokakaupoista. On hassua etsiä elintarvikkeita, kun ei ymmärrä purkkien kylkiä eikä tunne tuotemerkkejä. Prahassa oli perusruokakauppojen lisäksi paljon hedelmä- ja vihanneskauppoja, joiden kukkuraiset ja värikkäät laarit houkuttivat sisälle. Kasoittain aprikooseja, vesimeloneja, luumuja, tomaatteja...

1250337039_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Näkymä Prahan vanhaan kaupunkiin.

1250337187_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämänkin oven takana asuu ihan tavallisia ihmisiä - joillain on tällainen kotiovi!

1250337078_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lähikonditoriasta sai pikkuisia leivoksia 20 korunan kappalehintaan. Tietenkin otimme melkein kaikkia makuja. Oi sokerin määrää.

1250337107_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Onko joku lukenut Perecin Elämä Käyttöohjeen kokonaan? Kuljetin sitä matkalukemisena  Eva Dahlgrenin Kuinka lähestyä puuta -kirjan ohella. Dahlgrenin luin loppuun ja nautin. Perec tihkaisi jälleen kerran. Idea on hauska - kirjassa kerrotaan kerrostalon jokaisesta asunnosta ja niiden asukeista - mutta en pääse kirjaan kiinni. Ehkä kaipaan tarinallisempaa kirjaa juuri nyt. Taas nyt, voisin huomauttaa...

Prahan matka ei ollut pelkkä huvireissu. Turisteeraamisen lisäksi kirjoitimme joka päivä raakatekstiä. Kiltti läppärini Ludvig pääsi reissuun mukaan, mutta makoili makuupussissaan työttömänä, kun komean vihreä muistikirjani (niinpä, Paperblanksinpa tietenkin) sai mahduttaa tekstiä sisäänsä. Teimme treenikirjoitusharjoituksia, kymmenen minuutin raakatekstirupeamia. Täytin käsin 70 sivua muistikirjaa ja sain aikaiseksi uuden proosaviritelmän. Se ei kyllä ollut tarkoitukseni, mutta näköjään kaipaan näytelmän rinnalle toisenlaistakin kirjoitettavaa. Tai sitten vain pakoilen draamaa.

1250337162_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Intaannuimme liki Alfons Mucha -maniaan, hänen töitään ja tietenkin kaikkea aiheeseen liittyvää turistisälää Prahassa riittää. Lasimaalaus löytyy Pyhän Vituksen katedraalista. Meille on tosin edelleen epäselvää, kuka tämä pyhä Vitus oikeastaan oli ja miksi hän on niin pyhä... Mutta upea katedraali, siitä ei epäilystäkään. Lasimaalausfani huokaili kerran jos toisenkin, etenkin tämän Muchan työn äärellä.

1250337219_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vielä kuva somista uruista, yhä siis Vituksen katedraalissa.

1250337278_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Oiva matka. Kirjoittamista, turistielämää, uusia elämyksiä. Ja kaiken päälle jäi nälkä: tänne on tultava uudelleen. Prahaa ei koe viikossa.