Mistä löysinkään Wislawa Szymborskan runot? Luinko jutun lehdestä, selailinko sattumalta kirjakaupassa? En muista, mutta muistan sen, että tiesin heti, mitä pitää tehdä. Pitää mennä kirjakauppaan ja ostaa runokokoelma Sata Szymborskaa. Ja myöhemmin piti pyytää arvostelukappale Hetki-kokoelmasta.

 

Kumpi noista kokoelmista olisi merkittävämpi? En osaa perustella, mutta ehkä kuitenkin useammin lehteilen Hetkeä. Szymborskan runoudessa on jotain pysäyttävää. Runot ovat arkisia, mutta sisältävät syvää viisautta. Hetki on runovalikoima, jossa monessa runossa puhutaan kuolemasta, menneisyydestä ja nykyisyydestä. Ihmispolo on maailmassa, jota on vaikea ymmärtää - eikä oman ruumiinkaan kanssa ole aina yksinkertaista tulla toimeen. Suuret ja vakavat aiheensa Szymborska ympäröi lempeällä (mutta silti terävällä) huumorilla. Ihminen on varsin koominen otus, loppujen lopuksi.

 

Elämä - on ainut keino,

peittyä lehtiin,

hengittää raskaasti hietikolla,

nousta lentoon siiville;


---

Ainutlaatuinen tilaisuus;

jotta edes hetken muistaisi

mistä puhuttiin

sammuneen lampun ääressä;

 

jotta edes kerran

kompastuisi kiveen,

kastuisi jossakin sateessa,

hävittäisi avainnipun ruohikkoon;

 

jotta voisi seurata katseellaan kipinää tuulessa;

 

ja jotta jäisi alati

jotain tärkeää tietoa vaille.

 

(runosta Muistiliuska)

 

Hetki on syvän inhimillinen kokoelma. Olen vakuuttunut, että sen sivuilla on lempeyttä, viisautta - ja jotain totta, jotain olennaista. Ei kirja itse sitä väitä, siihen se on liian hyvä.  Mutta minä luen sen sivuilta, luen runon ja toisen ja kolmannen. Ja maailma on jälleen vähän parempi paikka. Tai ainakin asenteeni maailmaa kohtaan.

 

Wislawa Szymborska: Hetki. Suomentanut ja toimittanut Martti Puukko. Like 2004.