Vietin eilen villiä lauantai-iltaa. Katsoin kaksi elokuvaa! Borat oli pettymys, odotin naurupuuskia ja hihittelyä, mutta lähinnä hymähtelin. Intensiteetistä kertonee eniten se, että jossain vaiheessa kurkottelin käsiini kaulahuivin ja kudoin (eli yleiskielellä neuloin) sitä loppuelokuvan ajan. Pystyn siis kutomaan ja katsomaan elokuvaa yhtä aikaa, virkistävä havainto.

Toinen katsomani oli Paljastavat merkinnät. Olin kuullut kehuja aikaisemmin, ja nyt yhdyn niihin. Elokuvan toinen päähenkilö on Barbara, eläkeikää lähestyvä, kitkerä ja yksinäinen opettaja. Hänen elämänsä muuttuu, kun kouluun tulee uusi, nuori kuvaamataidonopettaja Sheba. Barbara ryhtyy Sheban ystäväksi, ja saakin oivan keinon kiristää ystävyyden liekaa: Sheballa on seksisuhde 15-vuotiaan oppilaansa kanssa, ja Barbara saa tietää siitä. Sheban on pakko syventää ystävyyttään ja viettää paljon aikaa Babsin kanssa, jotta Babs ei kertoisi Sheban oppilassuhteesta koulun johdolle. Sheballa on paljon pelissä: hänellä on perhe ja kaksi lasta sekä opettajan työ.

Elokuva kertoo pakkomielteistä ja yksinäisyydestä. Vaikka Barbaran hahmo on jopa vastenmielinen, hänen epätoivonsa ja läheisyyden kaipuunsa riipaisee. Sheba antaa kerrankin periksi mielihaluilleen, ja vastassa ovat katastrofin ainekset.

Pidin siitä, että elokuva ei alleviivaa tai selitä liikaa. Asioilla ei mässäilty, ne välittyivät muutenkin. Cate Blanchett ja Judi Dench tekevät hyvää työtä päärooleissa. Vaikeita asioita - alaikäiseen sekaantumista ja naisten välistä rakkautta - käsitellään uskottavasti ja ajatuksia herättävästi.