Lisäksi luin eilen loppuun Johanna Sinisalon lastenromaanin Möbiuksen maa. (Hauska kirja, joka on tietoinen fantasian peruspiirteistä - ja selkeästi suunnattu lapsille, jotka lukevat paljon. Intertekstuaalinenkin siis. Tuntui hyvältä, että lukija oletettiin fiksuksi.)

Violetti ujuttautuu elämääni tällä hetkellä. En pidä sanasta lila, malva kuulostaa kököltä viihteeltä. Purppura on jo melko ylhäinen (ja siksi viehko). Violetin kelpuutan peruskielenkäyttöön. Melkoinen väri, siihen liittyy merkityksiä. Lukekaa vaikka.