Hienoa, että saimme kunnon talven. Komeaa, että on lunta ja valkoista. Mahtavaa, ettei sada vettä.

Noin. Nyt nuo on sanottu ja voi sanoa jotain muuta.

Kuten sen, että ei jaksaisi tätä kylmyyttä enää.

Tämä on nyt nähty, kiitos vaan. Tilaisin seuraavaksi kevään. Tiedättehän, sen vuodenajan, jolloin aurinko paistaa ja valoa riittää useaksi tunniksi. Muistattehan, kevät, se, jolloin ei tarvitse tarpoa rautatieasemalle naama kohmeessa ja palellen, vaikka kaulassa on kaksi huivia ja koko keho vuorattu villalla. Yksi niistä vuodenajoista, jolloin ei tarvitse huolehtia autonsa jäätymisestä (kyllä, tämäkin huvi oli tyystin poissa elämästäni vielä viime talvena, joskin Hyönteinen on niin kiltti ja helppo auto, ettei paljon pakkasista piittaa).

Ja jos koiruudelta kysytään, sekin arvostaisi lämpimämpiä ilmoja.

Kuvassa koiruus ulkoilee rohkeasti paidatta. Kerrottakoon, että kuvaushetkellä lämpötila (oi että tuo sana "lämpö" on jotenkin viehkon koominen tuossa!) oli vain muutaman asteen pakkasella, eli ihan hellemeiningeissä mentiin.

Oikeasti haluan käyttää hauskempia kenkiä ja kevyempiä hameita. Haluan vastata puhelimeen tai naputtaa tekstiviestin myös ulkona ollessani. Haluan liikuttaa huuliani, vaikka olisinkin ollut ulkoilmassa jo huikeat kymmenen minuuttia. Haluan lukea kirjaa ulkona, rautatieaseman penkillä istuen. Ja haluan hillua kotona kotimekossa ilman, että polvet jäätyvät.

Mutta kunhan tässä lämpimikseni kirjoittelen.

Kevättä odotellessa. (Herätyskelloni oli jo mystisesti siirtynyt kesäaikaan viikonlopun aikana. Miten se onnistui itse siirtämään viisareitaan, en tiedä. Julmana realistina palautin sen talviaikaan, toistaiseksi.)