Olen tajunnut vasta aikuisena, että Muumi-kirjat ovat upeaa kirjallisuutta. Sain lapsena, ehkä 11-vuotiaana, ystävältäni lahjaksi Muumilaakson marraskuu -teoksen, jonka lukuintoisena lapsena tietenkin luin. Mutta minusta kirja oli vähän kummallinen. Ja mikä muumikirja se semmoinen on, jossa ei muumeja edes ole? Muita hahmoja kirjassa kyllä riittää, mutta muumit jäävät vain puheisiin.

Myöhemmin olen palannut tuohon kirjaan uudelleen ja uudelleen. Samoin Muumipappa ja meri kuuluu vakiomuumikirjoihini. Marraskuussa käsitellään hienosti yksinäisyyttä ja kaipuuta, tarvetta kuulua johonkin yhteisöön. Muumipapassa ja meressä koskettaa monikin asia. Muumipappa haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi, ja ryhtyy täyttämään tätä tarvettaan viemällä perheen asumaan majakkaan. Siellä isää tarvitaan, hän ajattelee. Hän haluaa osata asioita, joita muut eivät osaa - olla tarpeellinen. Muumimamma seuraa uskollisesti miestään, mutta hän kärsii oman tilan puutteesta. Ruusut eivät tahdo menestyä karuilla kallioilla. Kun mammalta on viety puutarha, on hänen omaa tilaansa kavennettu. Mamma ryhtyy maalaamaan puutarhaa majakan seinälle, lopulta hänestä tulee osa maalausta. Sillä välin Muumipeikko kohtaa Mörön. Mörön jäljiltä maa on jäässä, kaikki pelkäävät Mörköä. Mutta Mörkö on yksinäinen, hän seuraa perhettä majakalle. Pimeinä öinä Muumipeikko odottaa rannalla lyhdyn kanssa Mörköä. Päivä päivältä Mörkö tulee lähemmäs. Pelottavan kohtaaminen ei olekaan mahdotonta.

Tove Janssonin Muumi-sarjakuvat ovat myös oivaa luettavaa. Ne ovat selvästi aikuisille suunnattuja tarioidensa puolesta. Somat, pyöreät muumihahmot eivät vain ole ystävällisiä kaikille tai söpöile Muumilaaksossa. Sarjakuvissa on huumoria, Jansson esittää monet ilmiöt ironisessa valossa. Osansa saavat niin urheilukilpailut, etelän lomakohteet kuin politiikkakin. Ei sillä, etteivätkö lapsetkin voisi näitä sarjakuvia lukea, mutta taitaa aika moni juttu mennä heiltä ohi.

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy tietenkin myös testi, jonka avulla voi selvittää, kuka Muumilaakson asukeista olisi. (Puutarhapolulle kiitos tämän löytymisestä!) Toki tein testin. Ensisijaisesti olisin Nuuskamuikkunen. Toiseksi tuli Niisku (joka on jäänyt minulle hieman etäiseksi hahmoksi), ja kolmannelle sijalle kipusi Hemuli. Sinänsä viehättävää, että nämä vähemmän keskeiset hahmot pääsivät näin korkealle listallani. Myönnän silti, että vähän harmitti, kun Muumipappa - oma suosikkini - jäi sijalle seitsemän. Sympatiseeraan Muumipappaa kovasti. Minäkin haluan olla tarpeellinen! Ja minäkin haluan kovasti kirjoittaa - joskaan se ei aina suju, kuten ei Muumipapallakaan... Ja ymmärrän oikein hyvin, että välillä Muumipapan pitää päästä poliisimestarin luo pelaamaan korttia ja juomaan viskiä.