Tästä kirjasta kirjoitan enemmän muistikuvien perusteella kuin muista tässä kuussa esittelemistäni. Luin Bim Mustakorvan viimeksi toistakymmentä vuotta sitten. En uskalla lukea sitä enää. Niin vahvan jäljen se on jättänyt. Lupaan, etten kerro juonta kokonaan, mutta varoitan, että tarinan loppu voi olla pääteltävissä kirjoituksestani.

Romaani kertoo koirasta ja isännästä. Isäntä ottaa itselleen metsästyskoiran, Bimin. Bim ei ole aivan rotumääritelmän mukainen, mutta se ei isäntää haittaa, koira on muuten kelpo kaveri. Elämä on hyvää. Bim oppii hyväksi metsäkoiraksi ja nauttii elämästään. Sitten isäntä joutuu sairaalaan. Bim ei ymmärrä tilannetta. Missä isäntä? Hänet on löydettävä, Bim päättää, ja niin alkaa koiran vaellus hyvien ja vähemmän hyvien ihmisten keskellä.

Luin kirjan ensimmäisen kerran noin kymmenvuotiaana. Rakastin koiria ja kirjoja, ja tottapa koirakirja tuntui parhaalta mahdolliselta kirjavalinnalta. Luin Bimin tarinaa, ja kun pääsin loppuun, itkin katkerasti. Vihasin kirjalijaa - miten hän oli saattanut kirjoittaa romaaniin sellaisen lopun? Miten julmaa, epäreilua, kamalaa - väärin!

Jokunen vuosi myöhemmin luin kirjan uudelleen. Ajattelin, että olen nyt vanhempi ja tiedän lopun etukäteen, ei se voi enää niin itkettää. Mutta itketti silti. Tuntui pahalta. En enää jaksanut vihata kirjailijaa, mutta vääryyden kokemus oli yhä voimakas.

Bim Mustakorva on matkannut mukanani lapsuudenkodistani, vaikken ole sitä aikuisiällä enää lukenutkaan. Välillä katselen sen kantta, jossa on samannimisestä elokuvasta otettu kuva. Isäntä ja Bim makaavat maassa, en tunnista kasveja, kuva on ruskeasävyinen ja maalauksenomainen. En ole nähnyt elokuvaa, vaikka se on tullut pariinkin kertaan televisiosta. En tiedä, pystyisinkö katsomaan. Enkä ole enää tohtinut lukea kirjaa. Itkettävissä kirjoissa ei ole mitään pahaa eikä vikaa, mutta välttelen voimattumuuden ja epäreiluuden tunnetta, joka luultavasti kirjan myötä tulisi. Toisaalta tekisi mieli kokeilla, mitä ajatuksia kirja nykyään herättäisi. Ihan vielä ei kuitenkaan ole sen aika.

Gavriil Trojepolski: Bim Mustakorva. Suomentanut Lidia Iranto. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi WSOY:n kustantamana 1977.