Miten niin kirjoittaminen on pelkästään yksinäistä ja tuskaista? Lomani on alkanut kirjoittamalla. Henkilökohtaiseksi valmentajakseni ilmoittautunut Terhi on lempeästi ruoskinut minua kirjoittamaan - ja sosiaalinen ihminen tekee sen mieluiten seurassa. Kiittää saan myös Natalie Goldbergiä, jonka oppeja mukaillen kirjoittaminen on päässyt jälleen hyvään vauhtiin.

Puhun siis treenikirjoittamisesta. Ja kirjoittajatreffeistä. Idea on yksinkertainen. Kaksi (tai useampi) kirjoittajaa sopii tapaamisajan ja -paikan. Mukaan kannattaa ottaa kirjoittamisvälineiden lisäksi kirja tai pari, runot ovat varsin mainiota, mutta proosa ja draama käyvät yhtä hyvin. Kännykkä on myös tarpeen, mikäli siinä on ajastin tai herätyskello. Kirjoittajat sopivat kirjoittamisajaksi esim. 10 minuuttia ja avaavat (runo)kirjan sattumanvaraisesta kohdasta. Sieltä arvotaan yksi säe, jota käytetään kirjoittamisen kimmokkeena. Ajastin käyntiin. Kumpikin kirjoittaa omaa tekstiään sovitun kymmenen minuutin ajan tajunnanvirtatekniikalla. Ei siis miettimistaukoja, hahmottelua, korjaamista - pelkkää tekstivirtaa. Kun aika on kulunut, kumpikin lukee tekstinsä ääneen. Tekstejä ei kommentoida. Prosessia toistetaan niin monta kertaa kuin kirjoittajat jaksavat. Kirjoittamisaikaa voi pidentää, itse pidän 15 minuuttia sopivana. On hyvä antaa käden levätä välillä!

Kun tekstejä ei kommentoida, itsekritiikkikin jää vähemmälle. Kaikki hyväksytään. Yllättävät, arpomalla saadut sanat/lauseet/säkeet vievät tekstiä arvaamattomiin suuntiin, antavat uusia ajatuksia. Myös tois(t)en tekstien kuunteleminen antaa virikkeitä. Eilen huomasimme, että molempien teksteihin ilmestyi kuolemaa ja piirtämistä! Myönnän kuitenkin, että emme täysin noudata kommentoimattomuussääntöä. Välillä on vain pakko hihkaista jotain kannustavaa. Eikä naurua voi pidätellä, jos teksti on oikeasti hauska.

Treenikirjoittamisella saadaan käsin kirjoitettua raakamateriaalia. Editoiminen ei ole maailman hauskinta, mutta sitä tulee tehneeksi lähes vahingossa, kun ryhtyy takomaan tekstejä puhtaaksi koneelle. Ja tällä tekniikalla minä kirjoitan nopeammin kuin suoraan koneen ruudulle naputtaessani.

Ideoin eilen kirjailijoiden  työpaikkaa, jossa jokaisella olisi toki työhuoneensa, mutta myös mahdollisuus käyttää osa päivästä toisten kanssa kirjoittamiseen juuri tällä treenikirjoittamismetodilla. Ajatelkaas, työpaikka, työkavereitakin! Aamupäivä treenikirjoittamista, iltapäivän voi käyttää muihin töihin tai vaikkapa edellisenä päivänä kirjoitetun puhtaaksikirjoittamiseen. Treenikirjoitusten on kuitenkin hyvä antaa levätä hetki ennen editoimista.

Millaisia tarinoita syntyisi, jos nämä sanat olisivat virikkeitä?
* minä, rehtori
* rakkaita, sukulaisia, siinä järjestyksessä
* Siinä kaikki aika mitä odottavalle heruu
* lähemmäksi jumalaa

Valitse yksi, laita ajastin käyntiin ja anna kynän kulkea! Voi näitä yksinkin tehdä, mutta porukassa on hauskempaa - ja tekstit ruokkivat toisiaan. Minä pidän kahviloissa kirjoittamisesta, kunhan kahvila ei ole liian pikkuinen tai rauhaton tekstien ääneen lukemiseen. Mutta kotioloissakin (ja junassa!) voi kirjoittaa näin.

Katkelmat arvoin Antti Koivumäen runokokoelmasta Mukavat kaupunginosat (Tammi 2003).