Eräässä Julia Cameronin harjoituksessa pyydetään listaamaan viisi suosikkielokuvaa. Ei ihan helppoa - kävin itseni kanssa tiukkoja neuvotteluita siitä, miksi pidän jostain ja millä perusteella joku elokuva on parempi kuin toinen. Viihdyttävyys? Taiteelliset ansiot? Hyvät näyttelijät? Tunnearvo? Lopulta päädyin tällaiseen listaan (ja ei, tämä ei ole tärkeysjärjestys):

1. Tunnit
2. Frida
3. Once
4. Oman elämänsä sankari
5. Amélie

On enemmän kuin todennäköistä, että lista muuttuu jossain vaiheessa. Joku putoaa pois, toinen nousee tilalle. Ehkä jopa ihmettelen, miten joku mainituista on voinut olla listallani.

Mutta ei Cameronin harkka tähän lopu. Seuraavaksi hän kehottaa miettimään, onko leffoilla mitään yhteistä. Hmm, onhan niillä. Jos Amélie otettaisiin joukosta pois, elokuvissa olisi hämmästyttävänkin paljon yhteneväisyyksiä. Suosikkini ovat draamoja. Niissä on epäonnista / mahdotonta / vaikeaa rakkautta. Päähenkilö(i)llä on intohimoinen suhde johonkin omaan erikoisalaan, oli se sitten musiikki, kuvataide, kirjoittaminen tai lääketiede. Moraalikysymyksiä käsitellään, toisinaan myös haastetaan vallitsevat moraalikäsitykset. Intresanttia kerrassaan. Cameron ei kehota suoraan vetämään tuloksista johtopäätöksiä, mutta aloin miettiä, miksi pidän juuri tällaisista tarinoista - ja ovatko omat tekstini myös näitä teemoja&aiheita varioivia.

Olen teettänyt harjoituksen parin ryhmän kanssa. Aina yhteisiä nimittäjiä elokuville ei löydy, välillä yhteneväisyydet ovat silmiinpistävän kirkkaita. Jos ei muuta, harjoitus antaa hyviä elokuvavinkkejä ryhmäläisille - ja tuleehan siinä mietittyä omia kiinnostuksen kohteitaankin.